USKONTIELLÄ


"Katso, Jumalan asuinsija ihmisten keskellä! Hän asuu heidän luonaan, ja heistä tulee hänen kansansa. Jumala itse on heidän luonaan, ja hän pyyhkii heidän silmistään joka ainoan kyyneleen. Kuolemaa ei enää ole, ei murhetta, valitusta eikä vaivaa, sillä kaikki entinen on kadonnut."
Ilm. 21:3,4

Olen syntynyt kotiin, jossa hengelliset asiat ovat olleet tärkeitä miltei syntymästäni asti. Isäni ja äitini kastettiin adventisteiksi, kun olin 1–2 vuotias ja siitä lähtien olen minäkin käynyt Adventtikirkossa. Aluksi lastenluokalla ja myöhemmin aikuisten puolella. Näin olen vähitellen kasvanut uskon tiellä.

Noin 15 vuotiaasta lähtien olen tutkinut Raamattua ja sitä kautta olen havainnut, miten kirkkomme opetus on raamatullista. Seitsemän vuotta sitten minut kastettiin seurakunnan jäseneksi ja silloin jätin elämäni kokonaan Jeesuksen käsiin.  

Uskoni on sen jälkeen edelleen vahvistunut ja Pyhä Henki on tehnyt työtään minussa. En voisi enää kuvitellakaan elämää ilman Jeesusta. Jeesus on turvani tässä pimeässä, synnin maailmassa.

Seurakunta on minulle kuin toinen koti, jonne on aina mukava mennä. Uskonsisaret ja -veljet siellä ovat minulle niin rakkaita, etten koskaan halua menettää heistä yhtäkään vaan toivon, että me kaikki saisimme olla kerran perillä siellä Taivaskodissa, jonka Jeesus on meitä varten valmistanut.

Odotankin sen Jumalan varman lupauksen täyttymistä, jonka mukaan saamme elää ikuisesti siellä uudestiluodussa paratiisimaailmassa, kristallivirran rannalla rakkaan Vapahtajamme Jeesuksen seurassa.

Paluu edelliselle sivulle