SAPATTI - LEVON LAHJA
Tutkimme nyt yhtä hyvin arvokasta lahjaa, jonka Luojamme jo aikojen alussa suunnitteli tuomaan onnea kaikille ihmisille ja koko luomakunnalle.
"Ja Herra puhui Moosekselle sanoen: ”Puhu israelilaisille ja sano heille: Herran juhla-ajat, joiksi teidän on kuulutettava pyhät kokoukset, minun juhla-aikani, ovat nämä. Kuusi päivää tehtäköön työtä, mutta seitsemäntenä päivänä on sapatti, levon päivä, pyhä kokous; silloin älkää yhtäkään askaretta toimittako, se on Herran sapatti, missä asuttekin” (3. Moos. 23:1-3).
On merkillepantavaa, että Raamatun luettelo juhla-ajoista alkaa kehotuksella viettää viikoittaista lepopäivää. Se, että yksi viikonpäivä mainitaan juhlista ensimmäisenä, osoittaa, miten tärkeänä Jumala pitää sitä. Sen toistuvuus joka viikko kertoo meille siitä, miten Jumala pitää huolta luomistaan olennoista.
Sana sapatti merkitsee ”levätä”. Jo sana itsessään kertoo siis suuren osan sapatin vieton tarkoituksesta. On kysymys entiselleen palautumisesta. Antiikin Kreikan ajoista nykyajan tehoyhteiskuntaan saakka ihmiskunta tuntuu vain kiihdyttäneen vauhtiaan. Aina vain on yhä enemmän tekemistä. Kuitenkin ilman lepoa ja virkistymistä ihmisen voimat heikkenevät ja luovuus häviää.1
Äärettömässä viisaudessaan Jumala käski israelilaisia latautumaan fyysisesti, henkisesti ja hengellisesti. Sopiva työn ja levon suhde tuli ilmi jo silloin, kun Jumala loi maailman.
"Ja Jumala päätti seitsemäntenä päivänä työnsä, jonka hän oli tehnyt, ja lepäsi seitsemäntenä päivänä kaikesta työstänsä, jonka hän oli tehnyt. Ja Jumala siunasi seitsemännen päivän ja pyhitti sen, koska hän sinä päivänä lepäsi kaikesta luomistyöstänsä, jonka hän oli tehnyt" (1. Moos. 2:2-3).
Jumala työskenteli kuutena päivänä luodessaan maan ja kaiken, mitä siinä on, mutta seitsemäntenä päivänä hän lepäsi. Tämän seurauksena seitsemännen päivän sapatti asetettiin muistuttamaan jatkuvasti Jumalasta kaiken Luojana ja meidän tarpeestamme löytää lepo hänessä (2. Moos. 31:16-17).2
Pohjautuen 1. Mooseksen kirjan luomiskertomukseen sapatti kestää perjantai-illan auringon laskusta lauantai-illan auringon laskuun. Jumala määrittää käsitteen päivä seuraavalla tavalla: "Tuli ilta ja tuli aamu" (1. Moos. 1:5). Niinpä heprealaisen kalenterin mukaan uusi päivä alkaa edellisen päivän auringonlaskusta.3
Kun Jumala Siinalla antamassaan kymmenen käskyn laissa kehottaa viettämään sapattia, hän perustelee asiaa sillä, että hän on meidän Luojamme:
"Muista pyhittää lepopäivä. Kuusi päivää tee työtä ja toimita kaikki askareesi; mutta seitsemäs päivä on Herran, sinun Jumalasi, sapatti; silloin älä mitään askaretta toimita, älä sinä älköönkä sinun poikasi tai tyttäresi, sinun palvelijasi tai palvelijattaresi tai juhtasi älköönkä muukalaisesi, joka sinun porteissasi on.
Sillä kuutena päivänä Herra teki taivaan ja maan ja meren ja kaikki, mitä niissä on, mutta seitsemäntenä päivänä hän lepäsi; sentähden Herra siunasi lepopäivän ja pyhitti sen" (2. Moos. 20:8-11).
Kun nämä käskyt kerrataan 5. Mooseksen kirjan 5:ssä luvussa, silloin Israelia kehotetaan lepäämään sapattina muistaen sitä, että Jumala vapautti kansansa Egyptin orjuudesta:
"Ota vaari lepopäivästä, niin että sen pyhität, niinkuin Herra, sinun Jumalasi, on sinua käskenyt…. Ja muista, että itse olit orjana Egyptin maassa ja että Herra, sinun Jumalasi, vei sinut sieltä pois väkevällä kädellä ja ojennetulla käsivarrella. Sentähden Herra, sinun Jumalasi, käski sinun viettää lepopäivän" (5. Moos. 5:12-15).
Sen ymmärtäminen, että sapatti korottaa Jumalaa Luojanamme ja Vapauttajanamme antaa syvällisen merkityksen tuon päivän viettämiselle.
Perinteinen juutalainen sapatin viettotapa4
Lepopäiväkäskyssä on kaksi kehotusta: "Muista pyhittää lepopäivä". Muista (Luojaa) ja pyhitä eli erota päivä (levätäksesi hänessä) (2. Moos. 20:8). Juutalaiset ovat kehittäneet monia kauniita tapoja näiden totuuksien muistamiseksi.
Valmistautuminen sapattia varten alkaa jo varhain perjantai-iltapäivällä. Koska on kysymys pyhäpäivästä, juhlaliinat ja hopeat koristavat päivällispöytää. Perjantai-iltana on tapana tarjoilla viikon hienoin ateria juhlan alkamisen korostamiseksi.
Kaksi kynttilää asetetaan pöydälle tai muulle näkyvälle paikalle. Nämä symboloivat noita kahta käskyä: muista ja pyhitä. Kodissa tavallisesti perheen äiti sytyttää kynttilät ja lausuu seuraavan rukouksen:
Ole kiitetty sinä, Herra meidän Jumalamme, maailmankaikkeuden Kuningas, joka olet pyhittänyt meidät käskyilläsi ja käskenyt meidän sytyttää sapattikynttilät.
Tämän jälkeen siunataan viini tai rypälemehu. Viinipuun hedelmä on aina symboloinut iloa, joka tulee Jumalan jokapäiväisestä huolenpidosta (Ps. 104:15). Viini tai rypälemehu voi olla yhdessä maljassa tai jokaisella voi olla oma maljansa pöydässä. Kun malja tai maljat on kohotettu, tavallisesti perheen isä lausuu seuraavan siunauksen:
Ole kiitetty sinä, Herra meidän Jumalamme, maailmankaikkeuden Kuningas, joka luot viinipuun hedelmän.
Sitten on sapattileivän siunaamisen vuoro. Tavallisesti on kaksi leipää. Nämä muistuttavat siitä ihmeestä, minkä Jumala teki israelilaisten 40-vuotisen korpivaelluksen aikana antaessaan joka perjantai kaksinkertaisen määrän mannaa taivaasta. Leivät ovat lautasella ja niitä peittää erityinen liina. Liina edustaa kastetta, joka lankesi maahan mannan satamisen yhteydessä. Henkilö, joka siunaa leivän, poistaa ensin liinan, kohottaa lautasen ja lausuu:
Ole kiitetty sinä, Herra meidän Jumalamme, maailmankaikkeuden Kuningas, joka tuotat maasta leivän.
Leipä murretaan tavallisesti käsin eikä veitsellä leikaten. Tämä kuvaa aikaa, jolloin Messias tullessaan tekee lopun kaikista sota-aseista (Jes. 2:4).
Kun leipä on jaettu kaikille, osanottajat toivottavat - usein suudelman tai halauksen kera - shabbat shalom, sapatin rauhaa!
Kodissa on myös tapana, että perheen isä siunaa lapset ja vaimon vielä ennen ateriaa.
Sapatin tarkoitus on antaa laatuaikaa niin, että ihminen voi hoitaa suhdettaan Jumalaan ja myös toisiin ihmisiin. Tärkeä osa sapatin viettoa on yhteiseen jumalanpalvelukseen osallistuminen sapattiaamuna synagoogassa. Lepopäivän viettokehotus (3. Moos. 23:3) edellyttää ”pyhää kokousta”. Sapatti ei anna vain mahdollisuutta lepäämiseen, vaan se suo myös tilaisuuden kohdata Luoja, Israelin Jumala, yhdessä toisten kanssa.
Koska sapattia pidetään niin erikoisena päivänä, sitä ei ainoastaan aloiteta juhlallisuuksin perjantai- iltana, vaan se myös päätetään vastaavalla tavalla lauantai-iltana. Sapatin erottamiseksi muista päivistä rabbit kehittivät sapatin päätöshetkiin palveluksen, jota kutsutaan nimellä havdalah (hepr. ”erotettu”). Tämä yksinkertainen palvelus sisältää joitakin kiintoisia symbolisia elementtejä.
Ensinnäkin sytytetään yksi kynttilä. Se muistuttaa, että sapattivalo pian häviää. Luetaan perinteinen teksti Jes. 12:2: "Jumala on minun pelastukseni". Hepreaksi ”pelastus” on ”yeshua”5.
Laitetaan kiertämään tuoksurasia, jota kukin läsnä olevista ravistaa ja tuoksuttelee muistaakseen päättyvän sapatin suloisuuden. Viini- tai rypälemehumalja siunataan ja pannaan kiertämään pöydässä, ja kukin ottaa siitä siemauksen. Loppupisaroilla sammutetaan kynttilä.
Havdalah –palvelus päättyy merkittävään lauluun Elia-profeetasta. Se on voimakkaan messiaaninen: Tulkoon Elia yhdessä Messiaan, Daavidin Pojan kanssa. Lauantai-iltana auringon laskiessa alkaa uusi viikko. Kun on nautittu virkistävästä levosta ja sapatin jumalanpalveluksesta, on sopivaa ajatella sapatin lopullista täyttymystä, kun Messias tuo mukanaan rauhan ja levon valtakuntansa.
Sapatti Uudessa testamentissa
Koska sapatti on niin keskeisessä asemassa Vanhassa testamentissa, on luonnollista, että sen vietosta mainitaan myös Uudessa testamentissa. Sapatin synagoogajumalanpalvelukseen juontuu paljon aineksia Nehemian kirjan 8. luvusta.6 Mutta koko Raamatun yksityiskohtaisin kuvaus tästä palveluksesta löytyy Luukkaan evankeliumin neljännestä luvusta (4:16-21):
"Ja hän saapui Nasaretiin, jossa hänet oli kasvatettu, ja meni tapansa mukaan sapatinpäivänä synagoogaan ja nousi lukemaan. Niin hänelle annettiin profeetta Esaiaan kirja, ja kun hän avasi kirjan, löysi hän sen paikan, jossa oli kirjoitettuna:
"Herran Henki on minun päälläni, sillä hän on voidellut minut julistamaan evankeliumia köyhille; hän on lähettänyt minut saarnaamaan vangituille vapautusta ja sokeille näkönsä saamista, päästämään sorretut vapauteen, saarnaamaan Herran otollista vuotta.
Ja käärittyään kirjan kokoon hän antoi sen palvelijalle ja istuutui; ja kaikkien synagoogassa olevien silmät olivat häneen kiinnitetyt. Niin hän rupesi puhumaan heille: "Tänä päivänä tämä kirjoitus on käynyt toteen teidän korvainne kuullen."
Tässä on kuvattu ensimmäisen vuosisadan synagoogajumalanpalvelus hämmästyttävän yksityiskohtaisesti.7 Jumalanpalveluksessa tehtävään valittu henkilö luki osia Toorasta ja Haftarasta eli laista ja profeetoista. Jeesus luki tuona sapattina Haftara -osuuden Jesajan kirjan luvusta 61. Se oli messiaaninen jakso. Viimeisellä lukijalla oli tavallisesti kunnia saarnata luettua tekstiä tulkiten. Millainen tämä Jeesuksen pitämä saarna olikaan! Hän väitti olevansa juuri tämä profetiassa luvattu Messias, profetian täyttymys!
Tästä evankeliumikertomuksesta käy ilmi, että Jeesuksella oli tapana osallistua viikoittaiseen sapattijumalanpalvelukseen.8 Miten muuten voisikaan olla? Raamatun mukaan hän oli läsnä luomisessa ja hän myös johdatti Israelin vapauteen Egyptin orjuudesta. Hän oli siis luomisen yhteydessä levännyt seitsemäntenä päivänä ja hän oli antanut Siinailla kymmenen käskyä, joiden keskellä on sapattikäsky. Hän oli antanut Israelille ohjeen pitää sapattina ”pyhä kokous”. Hän oli syntynyt juutalaisena ja hän eli tälle kansalle annettujen ohjeiden mukaan. Samalla tavalla myös juutalaiset opetuslapset jatkoivat osallistumista perinteisiin synagoogajumalanpalveluksiin.9
"Mutta he vaelsivat Pergestä eteenpäin ja saapuivat Pisidian Antiokiaan; ja he menivät synagoogaan sapatinpäivänä ja istuutuivat" (Ap. t. 13:14).
"Ja hän keskusteli synagoogassa jokaisena sapattina ja sai sekä juutalaisia että kreikkalaisia uskomaan" (Ap. t. 18:4).
Edellä mainittu Jeesuksen sapatinvietto ei merkitse sitä, että hän oli aina samaa mieltä rabbiinien kanssa tarkoista sapattisäännöistä.10 Monesti hän oli heidän kanssaan ristiriidassa, kun hän koetti palauttaa sapatin sen alkuperäiseen tarkoitukseensa. Hänen mukaansa sapatin oli määrä olla ilon, vapauden ja rauhan päivä. Hän muistutti, että ”sapatti on asetettu ihmistä varten eikä ihminen sapattia varten” (Mark. 2:27).
Tänäkin aikana ihmiset valitettavan usein unohtavat, että sapatti on tarkoitettu ilon päiväksi. He ajattelevat, että sen noudattaminen vaatii pitkän listan sääntöjä. Jeesus haastoi oman aikansa ihmisiä pysymään tasapainoisina ja astumaan todelliseen lepoon Jumalan Hengessä.11 Tämän saman haasteen hän antaa myös meidän aikamme ihmisille.
Profeetallinen täyttymys
Kaikkialla Raamatussa, missä ihmistä kehotetaan viettämään sapattia eli lepäämään, sanotaan sen perusteeksi Jumalan itsensä teot. Luomisessa Jumala oli saanut kaiken valmiiksi, luomakunta oli tehty kuutena päivänä, joista viimeisenä ihminen, luomakunnan kruunu, oli nähnyt päivänvalon. Ihmisen ensimmäinen varsinainen täysi elinpäivä oli sapatti. Hän sai siis alkaa elämänsä Jumalan yhteydessä ja levossa. Sapattikäskyssään Jumala pysäyttää ihmisen yhä uudelleen omasta puurtamisestaan ja muistuttaa siitä, mitä hän itse on tehnyt hyväksemme ja miten riippuvaisia me olemme Luojastamme.
Viikoittaisen sapatin tarkoitus on myös muistuttaa Israelin kansaa siitä, että Jumala vapautti heidät Egyptin orjuudesta. Tuo orjuushan on Raamatun mukaan vertauskuvallista kaikkia ihmisiä vaivaavasta synnin orjuudesta. Sapatti kertoo siitä, että Luoja on myös meidän Vapahtajamme ja Pelastajamme. Sapattijuhlassa meitä kutsutaan ei vain fyysiseen vaan myös hengelliseen lepoon. Onhan Jumala Messiaassa valmistanut meille syntien anteeksiantamuksen.
Uuden testamentin puolella erityisesti Heprealaiskirje opettaa, että sapatin profeetallinen täyttymys on Messiaan tuomassa hengellisessä levossa.12
"Niin on Jumalan kansalle sapatinlepo varmasti tuleva. Sillä joka on päässyt hänen lepoonsa, on saanut levon teoistaan, hänkin, niinkuin Jumala omista teoistansa" (Hepr. 4:9-10).
Armosta pelastumiskokemus tuo meille hengellisen levon, se, että turvaudumme uskossa siihen, mitä Jeesus on tehnyt puolestamme. Sapatti on tästä vertauskuva. Kun meitä kehotetaan pidättymään maallisesta työstä ja lepäämään, on se samalla kehotus lopettaa kaikki yritykset tavoitella ansioita Jumalan edessä omien tekojemme tai oman hyvyytemme kautta. Juuri tämä sisäinen rauha, lepo ja vapaus kaikesta suorituspaineesta on ollut Jumalalla tähtäimessä, kun hän on käskenyt ihmistä viettämään sapattia. Sapatin kautta Jeesus toistaa meille kutsuaan joka viikko:
"Tulkaa minun tyköni, kaikki työtätekeväiset ja raskautetut, niin minä annan teille levon" (Matt. 11:28). Kun me juhlimme sapattina, olkoon hengellinen lepo Jeesuksessa meidän jatkuva kokemuksemme!
Sapatti suuntaa meidän ajatuksemme myös tulevaisuuteen. Alussa Jumala loi ”kaiken kauniiksi” (Saarn. 3:11) ja ”hyväksi” (1. Moos. 1:31). Sapatin on määrä muistuttaa meitä tästä. Mutta tämän muistaessamme saamme luottaa myös Jumalan lupaukseen: "Katso, uudeksi minä teen kaikki" (Ilm. 21:5). Silloin Jumala lahjoittaa omilleen ikuisen sapattilevon.
Miten Messiaaseen uskovien tulisi suhtautua sapattiin?
Kuten olemme havainneet, sapatin levon lahjapakkaus sisältää monia ihania asioita kaikille Jeesukseen uskoville. Samoin kuin on kaikkien raamatullisten juhlien laita, niin myös sapatin suhteen on ratkaisevaa se, missä hengessä sitä vietämme. Edellä mainittujen sapatin viettoon liittyvien perinteisten käytäntöjen on tarkoitus havainnollistaa sitä lepoa ja virvoitusta, jota Jumala tarjoaa kansalleen. Ne eivät ole itse tarkoitus, mutta jos ne auttavat meitä paremmin ymmärtämään ja käytännössä kokemaan levon Messiaassa, silloin ne ovat oikealla paikallaan.
Erityisen juhla-aterian vietto sapatin alkaessa on oivallinen tapa siirtyä arjesta juhlaan. Mikä meitä Messiaaseen uskovia estää noudattamasta kaunista juutalaista perinnettä, sapattiaterian viettoa, – ainakin suurelta osin? Kun sytytetään sapattikynttilät, voidaan samalla rukouksessa ilmaista usko Jeesukseen13 esim. seuraavin sanoin:
Ole kiitetty sinä, Herra meidän Jumalamme, maailmankaikkeuden Kuningas, joka olet pyhittänyt meidät käskyilläsi ja käskenyt meidän olla valona maailmalle ja olet antanut meille Jeshuan, maailman valkeuden.
Muut rukoukset ja siunaamiset voivat olla juutalaisen perinteen mukaisia tilanteesta riippuen.
Sapattina Jumala lahjoittaa meille aikaa häntä itseään varten ja samalla myös itseämme, perhettämme ja ystäviämme varten. Yksi sapatti ei ehkä riitä kattavasti kaikkeen, mutta ei syytä huoleen - viikon perästä tulee taas uusi mahdollisuus. Muistakaamme, että sapatti tarkoittaa lepoa, silloin meillä on Jumalan lupa siihen. Sana kehottaa kuitenkin selkeästi huolehtimaan ainakin osallistumisestamme ”yhteiseen seurakuntakokoukseen” (Hepr. 10:25).
Lähdeviitteet
1. Kasdan, Barney, God's Appointed Times, 2.
2. Sama.
3. Sama.
4. Tarkempi selostus asiasta löytyy Kasdanin kirjan sivuilta 2-7. Tässä on tiivistelmä.
5. Jeesus on hepreaksi Yeshua (Jeshua).
6. Kasdan, Barney, God's Appointed Times, 7.
7. Sama, 8.
8. Sama.
9. Sama.
10. Sama.
11. Sama.
12. Sama, 9.
13. Sama.
