MATT. 6:33


”Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta – se on Jumalan lahja – ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi.”
Ef. 2:8

Noin 20-vuotiaana aloin miettimään elämän tarkoitusta ja aloin hakemaan vastauksia kirjallisuudesta. Olin ollut kova lukemaan jo alaluokilta lähtien, äidin harmiksi en kuitenkaan läksyjä, vaan kaikkea muuta Pekka Töpöhännästä alkaen.

Tuossa vaiheessa nuo lukemiset vaihtuivat kuitenkin elämän tarkoitushakuisiksi. Etsin vastauksia ensin ihmiselämää kuvaavasta romaanikirjallisuudesta, sitten psykologian, parapsykologian, filosofian ja lopuksi eri uskontojen kirjallisuudesta.Löysinkin hienoja ajatuksia, mutta huomasin lopulta, etteivät ne vaikuttaneet arkipäivän elämääni ja olin kuin tuuliajolla.

Mikään elämässäni ei tahtonut onnistua, ei johonkin ammattiin valmistuminen, yritin kyllä monia kursseja, mutta aina ne jäivät syystä tai toisesta kesken. Myöskään seurustelusuhteissa vastakkaiseen sukupuoleen ei onni ollut myötä, vaikka kovasti kyllä yritinkin. Tämän kaiken seurauksena ahdistukseni kasvoi.

Eräänä päivänä keskustellessani uskoontulleen ystäväni kanssa ymmärsin, että yksi kirja on minulta vielä lukematta, vaikka luulin lukeneeni jo kaikki merkittävimmät. Tuo kirja oli Raamattu. Niinpä ostin oman Raamatun, jonka sitten salaa kotiväeltäni luin.

Kun suljin kirjan tiesin, että nyt olin löytänyt vastaukset kysymyksiini ja pyrin elämään kymmenen käskyn mukaan. Noin vuoden kuluttua tästä, jälleen kerran keskustellessani ystäväni kanssa ja kertoessani, että minusta vaikuttaa siltä, ettei usko Jumalaan vaikuta millään tavalla arkipäivän elämääni. Hän sanoi minulle, että ehkä sinä et vielä olekaan syntynyt uudesti, ylhäältä.

Nuo sanat pysäyttivät minut ja kaivoin Raamattuni piilopaikastaan esille ja aloin uudelleen tutkia sitä. Pian ymmärsin, että ystäväni oli oikeassa, en ollut uudestisyntynyt ylhäältä, olin piilouskovainen, jolle ei olisi tullut mieleenkään kertoa kellekkään, että uskon Jeesukseen.Lopulta, kovan henkisen taistelun jälkeen sain 27.3.1981 n. klo 18.30 antaa, ystäväni Harrin luona, elämäni Jeesukselle.

En tuntenut mitään erityistä tuolla hetkellä, mutta kun lähtiessäni ystäväni luota, hän kehoitti minua kertomaan asiasta kotiväelle, alkoi elämäni suurin taistelu. En koskaan ole ottanut niin raskaita askeleita kuin tuolloin. Kävellessäni kotiin, koin aivankuin kulkisin teloituspaikalle, samalla kuitenkin koin etten voi, enkä halua perääntyä, kävi miten kävi.

Meillä oli tuolloin saunailta. Jäin yksin, äitini jo lähdettyä, peseytymään saunaan. Siellä, suihkussa ollessani, sain kokea uudestisyntymisen. Koin aivankuin minut olisi pesty sisuskaluja myöten puhtaaksi ja ylleni puettiin voima korkeudesta. Yhtäkkiä tunsin, että vaikka miljoona ihmistä seisoisi edessäni, voisin rohkeasti kertoa heille, että Jeesus on pelastanut minut. Tämän jälkeen oli helppoa kertoa asiasta kotiväelle.

Eräänlainen johtoajatukseni ratkaisuni jälkeen oli Matt. 6:33 ”Etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttaan, niin myös tuo kaikki muukin teille annetaan. Pyrkiessäni elämän tuon ohjeen mukaan, huomasin myös niiden asioiden, jotka aikaisemmin olivat olleet etusijalla, nyt uskoontulon myötä, ihmeellisesti järjestyvän. Sain ammatin, sain hyvän vaimon ja perheen.

Elämääni tuon päivän jälkeen sisältyy monenlaisia vaiheita, auringon paistetta ja mitä synkeintä pimeyttä. Yksi on kuitenkin jäänyt, Immanuel, Jumala meidän kanssamme, ei ole hyljännyt eikä jättänyt itseäisintä lammastarhansa lammasta.

Olen saanut elämässäni konkreettisesti kokea, että siellä missä synti suureksi tullut, siellä armo on tullut ylenpalttiseksi. Olen saanut ymmärtää, että pelastuskysymyksessä, ihmisen tulee antaa viimeinen sana Jumalalle, vaikka koko maailma, toiset ihmiset ja oma järki sekä tunteet ilmoittaisivat, ettei voi olla "oikea kristitty". Niinkuin Luther kirjoittaa oikean kristitynkin kokevan helposti tässä elämässä enemmän rauhattomuutta, murhetta ja syntiä, kuin rauhaa, iloa ja rakkautta, lihan heikkouden tähden. Kuitenkin, jos tästä omasta huonoudestamme huolimatta turvaudumme Häneen, joka on ilmoittanut tulleensa syntisiä pelastamaan, uskomme ei raukea tyhjiin.

 

Paluu edelliselle sivulle