JUMALAN KÄMMENELLÄ


"Älkää unohtako osoittaa vieraanvaraisuutta, sillä jotkut ovat yösijan antaessaan tulleet majoittaneeksi enkeleitä."
Hepr. 13:2

Minulla ei ole varsinaista kääntymiskokemusta. Olen pienestä asti ollut Jumalan kämmenellä.

Muistan, kun olin kolmevuotias ja olin Tammisaaressa sapattina seurakunnan tilaisuudessa. Nukuin vanhanajan kiikkutuolissa, jossa oli tyynyt molemmilla puolilla. Huoneessa oli viisi sisarta, jotka istuivat pöydän äärellä ja lukivat Raamattua. Kolehtikoppi oli keskellä pöytää, Yhdellä sisarella oli mukaan pieni pitsiverhosta tehty nyytti, jonka hän oli solminut kulmissa. Kun toiset laittoivat kolehtikoppaan rahaan, hän sanoi, että "se on nyt simmone paikka, että uskon että Jeesus tulee aika pian. Minulla on tässä simmost rahaa jota olen kerännyt. Olen silittäjä ammatilta ja olen pannut rahaa syrjään, jotta saisin uuden takin. Mutta nyt kun olen asiaa harkinnut tarkkaan, niin mietin mitä teen uudella takilla, kun Jeesus tulee pian." Heräsin siihen ja rupesin katsomaan, että mitä siinä nyytissä oli. Siinä oli rahaa. Se oli ensimmäinen saarna Jeesuksen takaisin tulosta, jonka olen kuullut ja se tapaus on aina mielessä. Siitä asti olen ollut uskontiellä.

Äitini meni naimisiin merikapteenin kanssa ja menivät matkoille, jolloin jäin hoitoon adventisti tätini luokse. Siihen aikaan koulua käytiin myös lauantaisin. Tätini oli hyvin periaattellinen ihminen Jumalan tahdon noudattamisessa. En ollut lapsena koskaan lauantaisin koulussa, koska lauantai on sapatti. Se oli vaikeaa aikaa, sillä muut oppilaat kiusasivat ja nimittelivät. Maanantai aamuna oli koulussa kaikista vaikeinta, kun opettaja tenttasi luokan edessä olinko lukenut lauantaiset läksyt. Ajattelin silloin, jos uskovaisen elämä on tälläista, mahtaako minusta ikinä tulla uskovaista.

Muistan lapsuudesta sellaisen kokemuksen, kun asuin tätini luona. Kotimme oven taakse ilmestyi Vanha, pitkä ja tummiin vaatteisiin pukeutunut nainen. Hän pyysi yösijaa.

Naisen kasvot olivat likaiset ja täynnä pilkkuja ja nainen haisi linimentilta. Ajattelin silloin, ettei tuollainen nainen kyllä tänne saa tulla.

Tätini sanoi naiselle, että kyllä se on vaikea meidän ottaa ketään yöksi, mutta yritetään. Vanha nainen sanoi, että hän ei tarvitse sänkyä, hän voisi nukkua keinutuolissa. Tätini myöntyi ja sanoi, että nainen saisi jäädä yöksi, muttei majoittua ennen viittä iltapäivää.

Vanha nainen tuli jämptisti viiden aikaan ja tarjosimme hänelle ruokaa ja sitten menimme toiseen huoneeseen nukkumaan. Muistan vieläkin sen linjamentin hajun, joka levisi joka puolelle. Aamulla tarjosimme hänelle aamupalaksi puuroa.

Sitten, kun hän lähti yhdenksän aikaan. Hän kääntyi ovella ja toivotti Jumalan siunausta. Hänen kasvonsa säteili kuten kuvissa, joissa Jeesuksen ympärillä on piirretty kehä. Kasvot säteilivät, vaikka ne olivat illalla niin likaisia. Tätini lyyhistyi siihen paikkaan pöydän viereen ja laittoi kädet kasvoilleen sanoen: "voi miksi en antanut hänelle omaa sänkyäni." Sitten vanha nainen oli poissa.

Olen ollut koko ikäni aktiivisesti mukana seurakunnan toiminnassa, mutta kasteella kävin kuitenkin vasta 26-vuotiaana. Muistan vieläkin, kun seurakunnan tilaisuudessa pastorin tehtyä salissa olleille ihmisille vetoomuksen kasteelle tulosta, kuului iso kohahdus, kun nousin seisomaan. Ihmiset olivat luulleet, että olin jo pitkään ollut seurakunnan jäsenenä. Minun lisäkseni kastettiin silloin noin 50 ihmistä.

Olen kokenut elämäni aikana monenlaisia hengellisiä kokemuksia ja olen kiitollinen Jumalalle kaikesta, minkä olen elämäni aikana saanut kokea.

Nainen-23

Paluu edelliselle sivulle