LEPOPÄIVÄ


"Näin tulivat valmiiksi taivas ja maa ja kaikki mitä niissä on. Jumala oli saanut työnsä päätökseen, ja seitsemäntenä päivänä hän lepäsi kaikesta työstään. Ja Jumala siunasi seitsemännen päivän ja pyhitti sen, koska hän sinä päivänä lepäsi kaikesta luomistyöstään."
1. Moos. 2:1-3

Sapatti

Raamattu kertoo Luojasta joka loi kaiken kuudessa päivässä ja seitsemännen hän lepäsi. Näin viikkojärjestys tulee luomisesta. 1. Moos. 29:27 kertoo hääviikosta, joka viestittää meille siitä, että tämä järjestys oli tiedossa myös Jaakobin aikana. Vuosi, kuukausi ja vuorokausi määräytyvät taivaan kappaleiden mukaan, mutta viikko määräytyy luomisviikon mukaan. Ja on mielenkiintoista että hyvin monet kansat, vaikka eivät Jumalaan usko, viettävät seitsemänpäiväistä viikkojärjestystä. Aikoinaan Ranskassa vallankumouksen aikoihin, jolloin Jumala pantiin viralta ja ihmisen järki laitettiin tilalle, tehtiin niin, että viikkojärjestyskin muutettiin kymmenpäiväiseksi. Mutta pian huomattiin, että ihmiset ja eläimet eivät jaksa, ja niin jouduttiin palamaan takaisin Jumalan asettamaan järjestykseen. 

Jo seitsenpäiväinen viikko kertoo Luojasta, mutta hän sääti vielä erityisen muistutuksen luomistyöstään. Hän sanoo Raamatussa: "Hän on säätänyt ihmeellisten tekojensa muiston" (Ps. 111:4). Hän antoi meille viikoittaisen muistutuksen siitä, että hän loi meidät, maailmamme ja maailmankaikkeuden. Hän antoi tämän viikoittaisen muistutuksen aivan luomisviikon lopussa. Lähes koko maailma on kuitenkin unohtanut, mikä se muistutus on.

"Näin tulivat valmiiksi taivas ja maa ja kaikki mitä niissä on. Jumala oli saanut työnsä päätökseen, ja seitsemäntenä päivänä hän lepäsi kaikesta työstään. Ja Jumala siunasi seitsemännen päivän ja pyhitti sen, koska hän sinä päivänä lepäsi kaikesta luomistyöstään. Tämä on kertomus siitä, kuinka taivas ja maa saivat alkunsa silloin kun ne luotiin" (1. Moos. 2:1-4). Jumala siis asetti luomistyönsä muistoksi sapatin.

Kun tämä muistutus on unohdettu, niin useimmat ovat unohtaneet, että Jumala on luonut maailman. Joten meidän aikanamme lähetämme ihmisiä kuuhun etsimään vihjeitä, miten maailma sai alkunsa tai katsomme kauas avaruuteen voimakkailla teleskoopeilla etsien vihjeitä, miten maailmakaikkeus sai alkunsa. Miksi kaikki tämä vaivannäkö, varojen käyttö ja valtava kiinnostus? Koska haluamme vastauksia suurimpiin kysymyksiimme. Olemmeko yksin maailmankaikkeudessa? Miten päädyimme tänne? Miksi olemme täällä? Minne olemme menossa? Niinpä etsintä jatkuu. Kuitenkin vastaus on kaiken aikaa nenämme edessä. Mutta meidän maailmamme on unohtanut - emme enää muista, mistä olemme tulleet!

Unohtaneelle maailmalle Jumala sanoo: "Muistakaa - muistakaa, että olen Luojanne. Auttaakseni teitä muistamaan olen antanut teille muistomerkin - symbolin!" Historian tässä vaiheessa, kun evoluutio opettaa, että olemme sattuman tulosta, Jumala sanoo: "Ette syntyneet kehityksen tuloksena - minä loin teidät!" Siksi hän asetti luomistyönsä lopuksi sapatin. "Ja Jumala siunasi seitsemännen päivän ja pyhitti sen, koska hän sinä päivänä lepäsi kaikesta luomistyöstään" (1. Moos. 2:3). Vain Jumala voi tehdä jostakin pyhän ja Raamattu sanoo, että Jumala pyhitti seitsemännen päivän.

Pyhittäminen tarkoittaa pyhään käyttöön erottamista. Jumala erotti sapatin kaikista muista päivistä. Se erotettiin pyhänä - omistettiin täysin Jumalalle. Jotkut ihmiset ajattelevat, mitä eroa yhdessä päivässä on? Ehkä seuraava esimerkki auttaa. Häissä nainen pyhitetään tai asetetaan erilleen miestä varten. Kuvitellaan että morsiamella on kuusi sisarusta. Hääseremoniassa nainen liitetään mieheen. Hänet erotetaan muista. Hän ei ole enää yksi seitsemästä. Hän on pyhitetty, vihitty aviomiehelleen avioliitossa.

Entä jos yksi morsiamen sisarista sanoisi häiden jälkeen: "Mitä väliä sillä on? Kyllä kuka tahansa seitsemästä käy. Kuka tahansa seitsemästä sisaruksesta on yhtä hyvä kuin toinen." Mitä sanot? Onko sillä väliä? Niinpä Jumala otti tavallisen 24 tunnin vuorokauden, seitsemännen päivän, ja valitsi sen, pyhitti sen, erotti sen ja omisti sen itselleen. Sapatti on siunattu, pyhitetty päivä. Jumalan sanan mukaan se ei ole mikä tahansa päivä, vaan seitsemäs päivä ja ihminen ei voi sitä muuksi muuttaa.

Jumala antoi sapatin, jotta me voisimme ottaa aikaa muistaaksemme, että me emme kehittyneet evoluution tuloksena.

Jumala loi maailmamme kuudessa päivässä. Sapatin oli tarkoitus olla pyhää aikaa, jolloin ihminen ja hänen tekijänsä uudistaisivat rakkaudenlupauksen ja omistautumisen toisilleen joka viikko oikein erityisesti.

Siksi Jumala asetti sapattikäskyn pyhän lakinsa keskelle muistuttamaan ihmistä sen tärkeydestä. "Muista pyhittää lepopäivä. Kuutena päivänä tee työtä ja hoida kaikkia tehtäviäsi, mutta seitsemäs päivä on Herran, sinun Jumalasi, sapatti. Silloin et saa tehdä mitään työtä, et sinä eikä sinun poikasi eikä tyttäresi, orjasi eikä orjattaresi, ei juhtasi eikä yksikään muukalainen, joka asuu kaupungissasi. Sillä kuutena päivänä Herra teki taivaan ja maan ja meren ja kaiken, mitä niissä on, mutta seitsemännen päivän hän lepäsi. Sen vuoksi Herra siunasi lepopäivän ja pyhitti sen" (2. Moos. 20:8-11).

Jos sapattia olisi aina vietetty luomisen muistojuhlana, tänä päivänä ei olisi evoluutioteoreetikkoja, vääräuskoisia tai skeptikkoja. Heitä olisi muistutettu joka viikko heidän juuristaan ja suhteestaan Luojaansa. Kun synti lisääntyi maan päällä, ihminen unohti mistä oli tullut ja miksi on täällä ja minne on matkalla. Kun näin tapahtui, hän unohti myös miten tulisi elää.

Sapatti, juutalaisilleko?

Monet uskovat kysyvät, että eikö sapatti ole tarkoitettu juutalaisille. Ensiksikin, silloin se ei voisi sijaita 10 käskyn joukossa, koska nämä käskyt on tarkoitettu kaikille. Ei ole niin, että 10 käskyä on juutalaisille ja 9 muille. Toiseksi, kun sapatti asetettiin Eedenissä, niin silloin ei ollut vielä yhtään juutalaista. Tämä tapahtui siis noin 2300 vuotta ennen juutalaisia. Jeesus sanoi ketä varten sapatti on: "Sapatti on ihmistä varten" (Mark. 2:27). Jos suomalaiset ovat ihmisiä, niin sapatti on Jeesuksen mukaan myös suomalaisia varten.

Raamatussa sapattikäsky koski myös pakanoita, jotka tahtoivat kuulua Jumalan kansaan: "Älköön murehtiko muukalaisen poika, joka on liittynyt Herran palvelijoiden joukkoon: "Näinkö Herra sulkee minut kansansa yhteydestä?" Älköön eunukki huokailko: "Minähän olen kuivettunut puu." Sillä Herra sanoo näin:  - Myös eunukit, jotka pyhittävät minun sapattini, jotka tahtovat noudattaa minun mieltäni ja pysyvät minun liitossani, saavat kunniakkaan nimen pyhäkössä, muurieni sisäpuolella. Heillekin minä luon muistomerkin, poikia ja tyttäriä kestävämmän, annan nimen, joka ei koskaan katoa. Samalla tavoin myös muukalaiset, jotka ovat liittyneet Herran palvelijoiden joukkoon, jotka rakastavat hänen nimeään ja kunnioittavat häntä, kaikki jotka varovat loukkaamasta sapatin pyhyyttä ja pysyvät minun liitossani, he kaikki saavat tulla pyhälle vuorelleni (Jes. 56:3-7). Näin sapatti ei koskenut vain juutalaisia, vaan kaikkia ihmisiä, jotka tahtoivat palvella Herraa.

Sapatti, Herran päivä

Jos ihminen muistaisi luomisen muistopäivän, monet ongelmat - unohdettu Jumala, merkityksetön elämä, identiteettikriisi - ratkeaisivat. Mutta valitettavasti Jumalan kansa unohti. He unohtivat palvoa Jumalaa Hänen pyhänä päivänään ja ennen pitkää he alkoivat palvoa puisia ja kivestä valmistettuja jumalia. He unohtivat juurensa! Vuosisatojen kuluessa oli ajoittaisia elpymisiä sapatinvietossa, kun Jumalan profeetat kiinnittivät kansan huomion takaisin Jumalaan Luojana.

Missään kohdassa Raamattua seitsemättä päivää ei kutsuta "juutalaisten sapatiksi". Jeesus teki selväksi, että se on koko ihmiskuntaa varten oleva päivä. Hän sanoi: "Sapatti on ihmistä varten eikä ihminen sapattia varten" (Mark. 2:27). Jumala sanoo sapattia hänen päiväkseen, ei juutalaisten päiväksi:

"Ja Jumala sanoi: "Mutta seitsemäs päivä on Herran, sinun Jumalasi, sapatti"
-
2. Moos. 20:10

"Pitäkää pyhänä minun sapattini, olkoon se merkkinä liitostamme ja muistuttakoon se teitä siitä, että minä olen Herra, teidän Jumalanne"
-
Hes. 20:20

"Jos et polje tomuun sapattia etkä aja omia etujasi minun pyhänä päivänäni"
-
Jes. 58:13

"Sillä Herra sanoo näin: - Myös eunukit, jotka pyhittävät minun sapattini, jotka tahtovat noudattaa minun mieltäni ja pysyvät minun liitossani"
-
Jes. 56:4

Sapatti merkkinä Jumalan ja hänen kansansa välillä

Sapatti on siis ollut ja on merkki Jumalan ja hänen kansansa välillä. Ei Jumalan ja juutalaisten, vaan Jumalan ja hänen kansansa välillä. Aadamin aikaan, Jumalan kansan muodosti ne perheet, jotka olivat uskollisia Jumalalle. Sitten tuli aika, jolloin Jumala alkoi muodostaa yhtä suurta kansaa itselleen. Hän kutsui Abrahamin ja näin hänen jälkeläisensä muodostivat silloisen Jumalan kansan ydinjoukon. Heitä alettiin kutsua juutalaisiksi, mutta heidän joukossaan oli myös pakanoita, jotka tahtoivat palvella Herraa. Silloin pakanat muodostivat pienemmän ryhmän Jumalan kansassa. Uuden liiton aikana Jumalan kansa alkoi muodostua niin, että suurin joukko on pakanoita, ja pienempi joukko juutalaisia.

"Hoosean kirjassa hän sanoo: - Minä olen sanova kansakseni sitä, joka ei kansaani ollut, ja rakastetukseni sitä, jota en rakastanut. Ja samassa paikassa, jossa heille sanottiin: "Te ette ole minun kansaani", heitä tullaan sanomaan elävän Jumalan lapsiksi"
- Room. 9:25,26

"Miten jumalien kuvat soveltuvat Jumalan temppeliin? Mehän olemme elävän Jumalan temppeli, niin kuin Jumala on sanonut: - Minä asetun heidän keskelleen ja vaellan heidän mukanaan. Minä olen oleva heidän Jumalansa ja he minun kansani"
-
2. kor. 6:16

"Te ette siis enää ole vieraita ja muukalaisia, vaan kuulutte Jumalan perheeseen, samaan kansaan kuin pyhät"
-
Ef. 2:19

"Hän antoi itsensä alttiiksi meidän puolestamme lunastaakseen meidät vapaiksi kaikesta vääryydestä ja puhdistaakseen meidät omaksi kansakseen, joka kaikin voimin tekee hyvää"
-
Tit. 2:14

"Mutta te olette valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyhä heimo, Jumalan oma kansa, määrätty julistamaan hänen suuria tekojaan, joka teidät on pimeydestä kutsunut ihmeelliseen valoonsa. Ennen te ette olleet kansa, mutta nyt te olette Jumalan kansa"
-
1. Piet. 2:9,10

Edellä olevat tekstit osoittavat, että uskoon tulleet pakanatkin luetaan Jumalan kansaan. Joten, kun sapatti on Jumalan ja hänen kansansa välinen asia, niin silloin se kuuluu myös niille pakanoille, jotka tahtovat palvella Herraa.

Sapatti, ikuisesti olemassa

Sapatti oli asetettu jo ennen synnin ilmaantumista maailmaan ja sitä tullaan viettämään myös sen jälkeen kun synti on lopullisesti tuhottu maapallolta. "Niin kuin uusi taivas ja uusi maa, jotka minä luon, pysyvät minun edessäni, sanoo Herra, niin pysyvät minun edessäni teidän sukunne ja teidän nimenne. Ja aina uudenkuun päivänä ja jokaisena sapattina tulee koko ihmissuku, ja kaikki kumartuvat minun eteeni, sanoo Herra" (Jes. 66:22, 23).

Läpi ikuisuuden Jumalan kansa tulee viettämään sapattia Luojansa ja Vapahtajansa kunniaksi.  Jos sapattia vietettiin jo ennen synnin ilmaantumista maailmaan, ja sitä tullaan viettämään uudeksi luodussa maassa, eikö ole järkeenkäypää että Jumalan kansan tulisi viettää sitä myös nyt?

Sapatti on meidän lauantaimme

Voidaanko varmasti tietää, että sapatti on meidän lauantaimme? Kyllä voidaan. Ensiksikin, juutalaiset ovat pitäneet tarkan huolen siitä, että päivä ei ole välillä muuttunut. Toiseksi, Raamattu kertoo meille, että lauantaimme on sama päivä, jota Jeesuksen aikaan vietettiin sapattina. Tämä käy ilmi ristintapahtumien yhteydessä.

"Oli valmistuspäivä, sapatti oli juuri alkamassa. Naiset, jotka olivat Jeesuksen kanssa tulleet Galileasta, lähtivät Joosefin mukaan. He näkivät, kuinka Jeesuksen ruumis pantiin hautaan. Palattuaan kaupunkiin he hankkivat tuoksuvia öljyjä ja voiteita, mutta sapatin he viettivät levossa lain käskyn mukaan"
- Luuk. 23:54-56

Päivää ennen sapattia heidän toivonsa Jeesuksen suhteen oli romahtanut. He näkivät Hänen kärsivän julman ristinkuoleman. Heidän unelmansa ja toivonsa makasi pimeässä haudassa. He halusivat voidella Hänen kuolleen ruumiinsa, mutta tekivät sen vasta sapatin mentyä.

"Ensimmäisenä päivänä sapatin jälkeen naiset jo aamuvarhaisella menivät haudalle ja ottivat hankkimansa tuoksuöljyt mukaan"
-
Luuk. 24:1

Katsotaan vielä tarkemmin tapahtumia noina kolmena ikimuistoisena päivänä:

  1. Perjantai: Jeesus kuoli; naiset valmistivat yrttejä ja voiteita.
  2. Lauantai (sapatti): Jeesus lepäsi haudassa; Hänen seuraajansa lepäsivät.
  3. Sunnuntai (viikon ensimmäinen päivä): Jeesus nousi ylös kuolleista! Naiset tulivat voitelemaan Jeesuksen.

Kun Matteus kirjoittaa 20:19 "kolmantena päivänä hän nousisi kuolleista", niin silloin laskettiin niin, että perjantai oli ensimmäinen päivä. Kun vuorokausia laskettiin, niin myös vajaat vuorokaudet laskettiin mukaan. Eli pitkäperjantai, sapatin valmistuspäivä, jona Jeesus kuoli, oli ensimmäinen vuorokausi. Sapatti toinen ja sunnuntai kolmas.

Gummeruksen uusi tietosanakirja (1987) sanoo: "sapatti; ... viikon seitsemäs päivä (lauantai)..."

Kalentereita on muutettu historian saatossa, mutta nämä muutokset eivät ole koskeneet viikkojärjestystä. Esim. v. 1582 torstaina lokakuun 4 päivän iltana mentiin nukkumaan ja kun seuraavana aamuna herättiin, niin päivämäärä olikin lokakuun 15. Mutta päivä oli kuitenkin perjantai.

Suomessa viikon seitsemäs päivä oli vuoteen 1972 asti lauantai jolloin viikko alkoi sunnuntaista. Seuraavana vuonna järjestystä muutettiin niin, että viikko alkoi maanantaista. Mutta edelleen esim. Englannissa ja Yhdysvalloissa viikko alkaa sunnuntaista, joka siis oli myös Raamatun aikaan viikon ensimmäinen päivä.

Sapatti muistuttaa myös vapaudesta

Kun Mooses myöhemmin muistutti kansaansa Jumalan 10 käskystä, niin hän sapattikäskyn kohdalla toi esille sen, että se muistuttaa Jumalan kansaa myös siitä, että se on päässyt orjuudesta vapauteen Jumalan kautta (5. Moos. 5:12-15).

Sapatti julistaa, että yhtä vähän kuin ihmisellä oli osuutta luomiseen, joka oli Jumalan suvereeninen työ, niin yhtä vähän ihmisellä oli osuutta Jumalan työhän ihmiskunnan pelastamiseksi orjuudesta vapauteen. Sapattina ihmisen vajavaiset työt lakkaavat ja muistellaan oikein erityisesti Jumalan suuria töitä luomisesta ja pelastuksesta Golgatalla. Niin kuin Jeesus lepäsi luomistyönsä päätteeksi sapatin (ei siksi että olisi ollut väsynyt), niin hän myös lepäsi lunastustyönsä päätteeksi sapatin haudassa. On mielenkiintoista että nykyisin sapatin vietosta on tehty orjuuden merkki, kun Raamattu tekee siitä vapauden merkin. Kun Raamattu opettaa, että oikealla sapatin vietolla osoitetaan, ettei ihmisen teot voi pelastaa, niin nykyisin sanotaan, että ne jotka viettävät sapattia, pyrkivät tekojen kautta pelastumaan. 

Jeesus sanoo: "Jos Poika vapauttaa teidät, te olette todella vapaita" (Joh. 8:36). Jeesus ei vapauta lain kunnioittamisesta, vaan hän muuttaa ihmisen sydämen niin, että tämä rakastuu Jumalaan ja hänen lakiinsa, joka on hänen tahtonsa ilmaus. Tällöin ihminen tahtoo mielellään kunnioittaa Jumalan lakia. Tämä on todellista vapautta.

Jeesus sanoi: "Jos te rakastatte minua, te noudatatte minun käskyjäni" (Joh. 14:15), ja yksi käskyistä kuuluu: "Muista pyhittää lepopäivä." Usko ja rakkaus muistaa, mutta epäusko ja rakkaudettomuus ei muista, jolloin sapattikin on yhdentekevä.

Muistatko sinä?

Lisätietoa sapatista löydät täältä.