SUURI SOVITUSPÄIVÄ


Tässä luvussa käsittelemme yhtä hyvin merkittävää Raamatun juhlaa, nimittäin suurta sovituspäivää. Lähtökohdaksi luemme Kolmannesta Mooseksen kirjasta kyseistä juhlaa koskevia ohjeita:

"Ja Herra puhui Moosekselle sanoen: ”Tämän seitsemännen kuun kymmenentenä päivänä on sovituspäivä; pitäkää silloin pyhä kokous, kurittakaa itseänne paastolla ja tuokaa Herralle uhri. Älkää toimittako yhtäkään askaretta sinä päivänä, sillä se on sovituspäivä, jolloin teille toimitetaan sovitus Herran, teidän Jumalanne, edessä. Sillä jokainen, joka ei sinä päivänä kurita itseänsä paastolla, hävitettäköön kansastansa" (3. Moos. 23:26-29).

Juhlan historiallinen tausta

Suuren sovituspäivän nimi on hepreaksi jom kippur. Sitä pidetään raamatullisen juhlakalenterin pyhimpänä päivänä.1 Temppelipalveluksen aikana ylimmäinen pappi astui kaikkein pyhimpään ainoastaan kerran vuodessa, suurena sovituspäivänä, toimittamaan sovituksen kansalle.

Kolmannen Mooseksen kirjan 16. luku kertoo yksityiskohtaisesti suuren sovituspäivän seremonioista ja erikoisesti niistä toimenpiteistä, jotka tehtiin kahdelle kauriille tuona päivänä. Näistä kauriista heitettiin arpaa, jolla ratkaistiin kumpi niistä uhrataan Herralle ja kumpi kuuluu Asaselille. Herralle määrätty kauris teurastettiin, ja sen verellä sovitettiin vertauskuvallisesti kaikki synnit, jotka Israelin kansa oli tehnyt menneen vuoden aikana.

"Sitten hän (Aaron) teurastakoon kansan syntiuhrikauriin ja vieköön sen verta esiripun sisäpuolelle…: pirskottakoon sitä armoistuimelle ja armoistuimen eteen. Ja näin hän toimittakoon pyhäkölle sovituksen israelilaisten saastaisuudesta ja heidän rikoksistaan, olivatpa heidän syntinsä minkälaiset tahansa" (jakeet 15-16).

Asaselille määrättyä kaurista ei surmattu, vaan tälle elävälle kauriille tehtiin jotain ainutlaatuista, sellaista, joka tapahtui vain tuona suurena sovituspäivänä:

"Ja kun hän on loppuun toimittanut pyhäkön ja ilmestysmajan ja alttarin sovittamisen, tuokoon hän sen elävän kauriin. Ja Aaron laskekoon molemmat kätensä elävän kauriin pään päälle ja tunnustakoon siinä kaikki israelilaisten pahat teot ja kaikki heidän rikkomuksensa, olipa heillä mitä syntejä tahansa, ja pankoon ne kauriin pään päälle ja lähettäköön sen, sitä varten varatun miehen viemänä, erämaahan.

Näin kauris kantakoon kaikki heidän pahat tekonsa autioon seutuun; ja kauris päästettäköön erämaahan" (jakeet 20-22).

Syntien sovitus ja anteeksiantamus tekivät jom kippurista pyhimmän päivän muinaisen Israelin kansan keskuudessa. Suuri sovituspäivä oli elimellisesti yhteydessä kymmenen päivää aikaisemmin vietettyyn pasuunansoitonjuhlaan. Se, mitä aloitettiin pasuunansoitonpäivänä, nimittäin katumus ja itsensä arviointi, saatettiin nyt päätökseen suurena sovituspäivänä. Tämä tishri –kuun kymmenes päivä merkitsi syntien sovitusta ja kaiken aloittamista uudelleen ”puhtaalta pöydältä”. Raamatun tärkein teema on Jumalan määräämällä tavalla tapahtuva syntien sovitus.2

Temppelin aikaan suuren sovituspäivän vietto oli tarkoin määrätty. Mutta kun temppeli tuhoutui v. 70 jKr., oli edessä pulma: Miten viettää jom kippuria ilman kelvollista uhraamispaikkaa ja uhreja? Ensimmäisellä vuosisadalla päätettiin olosuhteiden pakosta korvata uhrit rukouksella, katumuksella ja laupeuden teoilla. Tämä selittää sen, miksi nykyaikainen suuren sovituspäivän vietto juutalaisten keskuudessa poikkeaa niin paljon Raamatun aikaisesta käytännöstä.3

Juhlan perinteinen juutalainen viettotapa4

Kuten edellä jo mainittiin, jom kippur, suuri sovituspäivä, laajentaa sitä, mikä alkoi pasuunansoitonjuhlassa. Kaikki kymmenen päivää näiden kahden juhlan välillä ovat omalla tavallaan pyhiä. Niitä kutsutaan jomim nora’im, kunnioittavan pelon päiviksi. Näinä päivinä sekä perinteiset että ei-perinteiset juutalaiset tutkivat itseään nähdäkseen onko heidän sisäinen elämänsä Jumalalle mieleen. Myös henkilökohtaisia ihmissuhteita arvioidaan. Pyydetään ja annetaan anteeksi sekä tarvittaessa hyvitetään rikkomukset.

Kun tishri –kuun kymmenennen päivän ilta lähenee, tehdään erityisiä valmisteluja. 3. Moos. 23. luku puhuu itsensä kurittamisesta paastolla. Tämä merkitsee ruoasta pidättymistä. Suuri sovituspäivä on muuten ainoa Raamatussa määrätty paastopäivä. Ennen auringon laskua, jolloin paasto alkaa, on tapana nauttia ateria. Pöytä katetaan parhain astioin ja valkoisin liinoin. Valkoinen väri on muutenkin vallitseva, koska se symboloi tuohon pyhäpäivään liittyvää toivoa synnistä puhdistumisesta (Jes. 1:18). Sytytetään kaksi kynttilää ja siunataan viini ja leipä. Juhla-aterian jälkeen, juuri ennen pimeän tuloa, jom kippur, suuri sovituspäivä, alkaa. Seuraavat 24 tuntia ollaan ruuatta. Kun juutalaiset paastoavat, he ottavat asian vakavasti. He eivät pidättäydy ainoastaan ruoasta vaan myös jopa vedestä. Tämän päivän aikana pyritään välttämään kaikkia ylellisyyksiä, kuten tarpeettomia kylpyjä tai huvituksia, jne. Toki korostetaan myös sitä, että paasto sopii vain terveille aikuisille, jotka ovat yli 13-vuotiaita. Se, jolla on terveysongelmia tai joka on raskaana tai imettää, on vapautettu paastosta.

Kun suuren sovituspäivän ilta on koittanut, edessä on kenties vuoden kaikkein pyhin tapahtuma. Silloin juutalaiset kokoontuvat joukolla paikalliseen synagoogaan Kol Nidre –palvelukseen. Kol Nidre on erityinen laulettava rukous, jossa pyydetään Jumalalta vapautusta kaikista valoista, jotka on tehty sopimattomasti. Tämän pyynnön juuret juontuvat keskiajalle, jolloin juutalaisia pakotettiin kääntymään kirkon jäsenyyteen. Säilyttääkseen henkensä moni juutalainen suostui vannomaan häneltä vaaditun valan, vaikka halusikin säilyttää yhteyden omaan kansaansa. Iltajumalanpalvelus jatkuu juutalaisen rukouskirjan perinteisillä rukouksilla ja lauluilla, jotka kutsuvat Israelin kansaa sovitukseen Jumalassa.

Seuraava päivä on luonteeltaan mitä pyhin sapatti. Juutalaiset jumalanpalvojat jatkavat edellisenä iltana aloittamaansa paastoa ja ottavat osaa myös synagoogapalveluksiin kaiken päivää. Perinteinen liturgia, rukoukset ja musiikki korostavat päivän teemaa, syntien sovituksen tarvetta. Palvelukset kestävät suurimman osan päivää, sillä uskotaan, että tuomio on tuleva, kun suuri sovituspäivä päättyy. Siksi rukoillaan hartaasti, että juutalaisina saataisiin olla elämän kirjaan kirjoitettuina vielä seuraavakin vuosi.

Päivän päätteeksi on tärkeä Neilah –palvelus, porttien sulkeminen. Puhalletaan shofariin viimeisen kerran. Ajatellaan, että tuona hetkenä on kunkin yksilön kohtalo sinetöity seuraavaksi vuodeksi. Luonnollisesti toivotaan suloista ja siunausrikasta hengellistä vuotta. Tätä toivoa havainnollistaa paaston lopettamisateria auringon laskun jälkeen. Ensiksi nautitaan viiniä, joka on siunattu perinteisellä tavalla. Seuraavaksi tulee makea leipä tai hunajakakku, joka muistuttaa suloisesta uudesta vuodesta, jota toivotaan. Useimmille juutalaisille tämä merkitsee parhaimmillaankin jotakin optimistista toivoa siitä, että synnit on sovitettu. Jeesus-Messiaaseen uskovina voimme kuitenkin iloita varmoina siitä, että hän on todella suorittanut kaiken, mitä syntiemme sovittaminen pyhän Jumalan edessä vaatii.

Suuri sovituspäivä Uudessa testamentissa

Rabbi Saul eli apostoli Paavali selittää sovituksen merkitystä suuren sovituspäivän näkökulmasta:

"Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla ja saavat lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, jonka Jumala on asettanut armoistuimeksi uskon kautta hänen vereensä, osoittaakseen vanhurskauttaan, …sitä, että hän itse on vanhurskas ja vanhurskauttaa sen, jolla on usko Jeesukseen" (Room. 3:23-26).

Jae 25 kuuluu v. 1992 käännöksen mukaan: "Hänet Jumala on asettanut sovitusuhriksi, hänen verensä tuo sovituksen uskossa vastaanotettavaksi".

Jeesus-Messias asetettiin ristillä meidän sovitusuhriksemme. Silloin hän täytti suuren sovituspäivän tärkeimmän esikuvan. Vaikka Jeesuksen kuolema tapahtuikin pääsiäisenä, hän oli samalla kertaa myös suuren sovituspäivän uhrin ja kaikkien muidenkin esikuvallisten uhrien täyttymys riippumatta siitä, milloin nuo uhrit toimitettiin. Kautta Uuden testamentin löytyy viittauksia suureen sovituspäivään, eikä ihme, sillä nimenomaan sovitushan on Uuden testamentin keskeinen sanoma.5

Uudesta testamentista löydämme myös mainintoja, joista voimme päätellä, että alkuseurakunnassa oli luonnollista viettää sekä suurta sovituspäivää että myös muita raamatullisia juhlia. Mm. Luukkaan kertomuksesta ilmenee, että silloin, kun Paavalia vietiin vankina meritse Roomaan, oli suuren sovituspäivän aika. Luukas vain käyttää tästä päivästä nimeä ”paasto”: "Olimme olleet matkalla jo pitkän aikaa, paastopäiväkin oli ohitse, ja merenkulku alkoi olla vaarallista" (Ap. t. 27:9; v. 1992 käännös).

On hyvin todennäköistä, että seuraava tapahtuma Jeesuksen elämässä sattui myös suurena sovituspäivänä:

"Ja hän saapui Nasaretiin, jossa hänet oli kasvatettu, ja meni tapansa mukaan sapatinpäivänä synagogaan ja nousi lukemaan. Niin hänelle annettiin profeetta Esaiaan kirja, ja kun hän avasi kirjan, löysi hän sen paikan, jossa oli kirjoitettuna:

Herran Henki on minun päälläni, sillä hän on voidellut minut julistamaan evankeliumia köyhille; hän on lähettänyt minut saarnaamaan vangituille vapautusta ja sokeille näkönsä saamista, päästämään sorretut vapauteen, saarnaamaan Herran otollista vuotta” (”riemuvuotta”, v. 1992 käännös).

Ja käärittyään kirjan kokoon hän antoi sen palvelijalle ja istuutui; ja kaikkien synagoogassa olevien silmät olivat häneen kiinnitetyt. Niin hän rupesi puhumaan heille: ”Tänä päivänä tämä kirjoitus on käynyt toteen teidän korvainne kuullen” (Luuk. 4:16-21).

Jotkut varhaiset rabbit uskoivat, että kun Messias tulee, hän puhuisi juuri nämä sanat.6 Ja koska tässä puhutaan Messiaasta kansan vapauttajana, rabbit uskoivat, että Messias ilmestyisi juuri suurena sovitus­päivänä ja julistaisi täten riemuvuoden eli vapautuksen vuoden alkaneeksi! (Ks. 3. Moos. 25:8-10).7

Jeesuksen lukema teksti Jesajan kirjan 61. luvusta ei kuulu niihin teksteihin, joita nykyisin luetaan suurena sovituspäivänä. Mutta ensimmäisellä vuosisadalla se todennäköisesti kuului. Se on myös lähellä Jesajan kirjan lukua 58, joka on aina kuulunut suuren sovituspäivän teksteihin. Jotkut tutkijat ovatkin sitä mieltä, että em. tilanteessa Jeesus ei vain julistanut olevansa Messias, vaan että hän teki sen nimenomaan suuren sovituspäivän jumalanpalveluksessa.8

Suuren sovituspäivän profeetallinen täyttymys

Juhlan nimi jom kippur, sovituspäivä, kertoo sen merkityksestä. Sovitus, jonka Messias saisi aikaan, oli ennustettu tuon päivän vertauskuvallisten uhrien ja palvelusten kautta. Messiaan kuolema ristillä tuotti tämän sovituksen. Mutta suuri sovituspäivä viittaa myös tulevaisuuden täyttymykseen ja sisältää hengellisiä opetuksia Jeesukseen uskoville kaikkina aikoina. Hengellisesti tuo päivä on läsnä aina, kun tämä Messiaan aikaansaama sovitus otetaan uskossa vastaan. Sovituspäivään liittyy erityinen lupaus Israelin kansan keskuudessa tapahtuvasta uudistuksesta:

Sakarja ennustaa Israelista: "Ja minä vuodatan Daavidin suvun päälle armon ja rukouksen hengen. He katsovat minuun, jonka ovat lävistäneet. Ja valittavat häntä, niin kuin valitetaan ainokaista, murehtivat häntä katkerasti, niin kuin murehditaan katkerasti esikoista" (Sak. 12:10).

Tämä profeetallinen kuva sopii pasuunansoitonjuhlassa alkavaan katumuksen aikaan, mikä edeltää suurta sovituspäivää. Mutta Sakarjan ennustuksen seuraava kuvaus soveltuu suureen sovituspäivään: "Sinä päivänä on Daavidin suvulla ja Jerusalemin asukkailla oleva avoin lähde syntiä ja saastaisuutta vastaan" (13:1).

Katumusta seuraavat anteeksiantamus ja uudistus. Tämä lupaus kuuluu Israelin kansalle, joka saa näin kokea suuren sovituspäivän profeetallisen täyttymyksen erityisenä aikana, jolloin he löytävät oman Messiaansa. Tähän liittyy Paavalin Roomalaiskirjeen 11. luvun jakeet 25-27: "Sillä minä en tahdo, veljet – ettette olisi oman viisautenne varassa - pitää teitä tietämättöminä tästä salaisuudesta, että Israelia on osaksi kohdannut paatumus – hamaan siihen asti, kunnes pakanain täysi luku on sisälle tullut, ja niin kaikki Israel on pelastuva, niin kuin kirjoitettu on: ”Siionista on tuleva pelastaja, hän poistaa jumalattoman menon Jaakobista. Ja tämä on oleva minun liittoni heidän kanssaan, kun minä otan pois heidän syntinsä”.

Tulevan tuomion vertauskuva

Olemme aikaisemmin todenneet, että Raamatun juhlakalenterin kevään juhlien hengellinen sisältö keskittyy Jeesuksen ensimmäiseen tulemukseen, kun taas syksyn juhlat viittaavat suurelta osin hänen toiseen tulemukseensa. Pasuunansoitonjuhla kutsuu katumukseen ja parannukseen niin, että kun viimeinen pasuuna soi ja Herra tulee, oltaisiin valmiita muuttamaan tästä maailmasta taivaallisiin majoihin. Suuri sovituspäivä esikuvaa tuota ratkaisun hetkeä, kun Jeesuksen toisessa tulemuksessa nisu ja luste erotetaan toisistaan (Matt. 3:30,36-43) ja viisaat neitsyet pääsevät häihin, mutta tyhmät jäävät ulkopuolelle jne.

Suuri sovituspäivä on uskonnollisista juhlista vakavin ja näin ollen se on esikuva tuomiosta. Sellainen ihminen, joka ei tuona päivänä ”kurittanut itseään paastolla”, piti hävittää kansastansa. Hän ei siis ollut suhtautunut vakavasti tarjottuun tilaisuuteen laittaa sisimpänsä asioita kuntoon Jumalan kanssa. Vakavuudessaan suuri sovituspäivä esikuvaa kaikille tapahtuvaa palkanjakoa Jeesuksen toisessa tulemuksessa: Jeesus itse sanoo Ilm. 22:12: "Katso, minä tulen pian, ja minun palkkani on minun kanssani, antaakseni kullekin hänen tekojensa mukaan".

Mistä palkasta on kysymys ja miten tiedetään, mitä kukin saa osakseen Jeesuksen tullessa takaisin? Raamattu sanoo: "Sillä synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa meidän Herrassamme" (Room. 6:23).

Tässä mainitut kaksi erilaista kohtaloa, jotka pannaan täytäntöön Herran tulemuksessa, edellyttävät, että ihmiset ovat aikaisemmin suhtautuneet ja eläneet eri tavalla. Tiedämme, että jokainen meistä ansaitsisi kuoleman, koska kaikki olemme tehneet syntiä. Mutta Messias kuoli Golgatalla meidän syntiemme tähden. Hän oli tuo suurena sovituspäivänä uhrattu Herran kauris. Se, miten me tähän uhriin suhtaudumme, ratkaisee ikuisen kohtalomme.

Golgatalla oli myös pienoiskuva maailman tuomiosta. Jeesuksen toisella puolella oli katuva ja toisella puolella katumaton ryöväri. Heidän suhtautumisensa Jeesukseen ratkaisi heidän kohtalonsa. Katuvalle ryövärille Jeesus lupasi paratiisin, kun taas katumaton jää paratiisin ulkopuolelle.

Mutta Jeesus-Messias ei ole vain suuren sovituspäivän uhri, vaan hän on myös toimituksia suorittava ylimmäinen pappi. Vuodatettuaan verensä maan päällä hän meni omaa sovitusverta mukanaan taivaallisen pyhäkön kaikkein pyhimpään. Hänen verensä puhuu Jumalan edessä kaikkien häneen uskovien puolesta. Mutta hän tulee sieltä takaisin niin kuin ylimmäinen pappi tuli suurena sovituspäivänä kansan luo.

Hepr. 9:27-28 puhuu Jeesuksen toisesta tulemuksesta. Sen kirjoittajalla on tausta-ajatuksena ylipapin palvelus suurena sovituspäivänä kaikkein pyhimmässä ja hänen ilmestymisensä sen jälkeen siunaamaan kansaa: "Ja samoinkuin ihmisille on määrätty, että heidän kerran on kuoleminen, mutta sen jälkeen tulee tuomio, samoin Kristuskin, kerran uhrattuna ottaakseen pois monien synnit, on toistamiseen ilman syntiä ilmestyvä pelastukseksi niille, jotka häntä odottavat".9

Suuri sovituspäivä sisältää myös esikuvan siitä, miten paholaisen valta murskataan ja synti hävitetään. Samalla kun Golgatalla sovitettiin ihmiskunnan synnit, pahan vallat kärsivät tappion. Rakkaus sai niistä riemuvoiton. Paholainen on periaatteessa jo riisuttu aseista (Kol. 2:15). Mutta aivan niin kuin lopullinen pelastuskin tapahtuu vasta Jeesuksen tullessa takaisin, niin myös paholainen kärsii lopullisen häviön vasta, kun suurena sovituspäivänä Asaselin kauriille tehdyt esikuvalliset toimenpiteet kohtaavat täyttymyksensä viimeisellä tuomiolla.

On todettava, että Asaselin kauriista voidaan esittää erilaisia näkemyksiä. Otan nyt esille vanhimman juutalaisen aihetta koskevan tulkinnan, jonka myös useimmat nykyajan Raamatun selittäjät ovat omaksuneet. Tämän mukaan Asaselilla tarkoitetaan Jumalaa vastustavaa yliluonnollista olentoa,10 joka ei voi olla kukaan muu kuin itse pääpaholainen, synnin alkuunpanija ja viettelijä. Kun suuren sovituspäivän viimeisenä toimenpiteenä synnit pantiin Asaselin kauriin päälle ja se lähetettiin autiomaahan, on tässä kuva siitä, miten Saatana osasyyllisenä jokaiseen syntiin saa lopulta myös ”palkan tekojensa mukaan” (vrt. Matt. 18:6). Kun Saatana, synnin alkuunpanija tuhoutuu, sen mukana ”leiristä” – Jumalan koko maailmankaikkeudesta - poistuu lopullisesti kaikki synti seurauksineen! (Mal. 4:1; Ilm. 20:10-21:5).

Suuren sovituspäivän henkilökohtainen sanoma

Suuren sovituspäivän mahtavin sanoma sinulle ja minulle on kuitenkin se, että meillä on uskon kautta Jeesuksen sovintovereen mahdollisuus saada nimemme ”teurastetun Karitsan elämänkirjaan” (Ilm. 13:8; 21:27), kun nyt armon ajassa kadumme syntejämme ja käännymme armahtavan Jumalan puoleen. Vanhan liiton aikana ylimmäinen pappi saattoi mennä kaikkein pyhimpään armonistuimen eteen vain kerran vuodessa, suurena sovituspäivänä. Mutta sen perusteella, mitä Jeesuksen pyhä veri on saanut aikaan, meitä kehotetaan astumaan tuolle paikalle rohkeasti joka päivä:

"Käykäämme sentähden uskalluksella armon istuimen eteen, että saisimme laupeuden ja löytäisimme armon avuksemme oikeaan aikaan" (Hepr. 4:16).

Nyt on oikea aika ottaa armo vastaan! Tänään on pelastuksen päivä!

TV7:n Raamatun juhlakalenteri ohjelmasarjan yhteydessä esitettyjä kysymyksiä:

Kysymys:
Israelilaisia käskettiin paastoamaan suurena sovituspäivänä. Mikä merkitys paastolla on tämän juhlan vietossa? Onko paaston oltava aina fyysistä vai voisiko se olla myös hengellistä?

Vastaus:
Paastolla on välinearvo hengellisessä elämässä. Se voi vapauttaa mielen keskittymään paremmin syvälliseen mietiskelyyn ja rukoukseen. Suurena sovituspäivänä juhlan syvällinen ja vakava luonne antaa erityisen aiheen paastota. Se, joka haluaa arvioida vakavasti henkilökohtaista elämäänsä Jumalan edessä, voi saada paastosta suurta hyötyä. Vaikka paasto on fyysistä se voi olla sisäisesti puhdistava hengellinen kokemus, jonka arvon jokainen paastonnut ymmärtää henkilökohtaisesti.

Raamattu puhuu myös paastosta, joka ei ole fyysistä:

"Eikö tämä ole paasto, johon minä mielistyn: että avaatte vääryyden siteet, irroitatte ikeen nuorat, ja päästätte sorretut vapaiksi, että särjette kaikki ikeet? Eikö tämä: että taitat leipäsi isoavalle ja viet kurjat kulkijat huoneeseesi, kun näet alastoman, vaatetat hänet etkä kätkeydy siltä, joka on omaa lihaasi?" (Jes. 58:6,7).

Tässä korostetaan oikeaa suhtautumista lähimmäiseen. Fyysisestä paastosta on hengellisessä mielessä hyötyä vain, jos sitä seuraa Jumalan tahdon mukainen elämäntapa. On myös ihmisiä, joille täydellinen fyysinen paasto sopii huonosti, jos he kärsivät esimerkiksi alhaisesta veren sokerista. Mutta em. hengellinen paasto sopii kaikille ja on toivottavaa.

Paluu edelliselle sivulle

Lähdeviitteet
1. Kasdan, Barney, God's Appointed Times, 77.
2. Sama, 78.
3. Sama.
4. Alla on kooste viettotavoista Kasdanin kirjan sivuilta 79-81.
5. Kasdan, Barney, God's Appointed Times, 82.
6. Sama, 83.
7. Sama.
8. Sama.
9. Bacchiocchi, Samuele, God’s Festivals, Part 2, 184, 186.
10. Sama, 147.