KRISTUKSEN TOINEN TULEMUS
Perusluonteiset opinkohdat 25

---

"Älköön sydämenne olko levoton. Uskokaa Jumalaan ja uskokaa minuun. Minun Isäni kodissa on monta huonetta -- enhän minä muuten sanoisi, että menen valmistamaan teille asuinsijan. Minä menen valmistamaan teille sijaa mutta tulen sitten takaisin ja noudan teidät luokseni, jotta saisitte olla siellä missä minä olen."
Joh. 14:1-3

"Äiti," sanoi pikkutyttö nukkumaan mentäessä, "mulla on niin ikävä Jeesusta. Eikö hän jo pian tule?"

Tuo lapsi tuskin tiesi, että hänen pienen sydämensä kaipaus on noussut lukemattomista sydämistä kautta aikojen. Raamatun viimeisissä sanoissa on lupaus Jeesuksen pikaisesta tulosta: "Tämä on tosi, minä tulen pian." Ja Johannes, Ilmestyskirjan näkijä ja Jeesuksen uskollinen seuraaja, lisää: "Aamen. Tule Herra Jeesus!" (Ilm. 22:20).

Saada nähdä Jeesus! Saada yhtyä ikuisiksi ajoiksi hänen seuraansa, joka rakastaa meitä enemmän kuin osaamme kuvitella! Saada loppu kaikelle maailman kärsimykselle! Saada viettää ikuisuutta niiden ylösnousseiden rakkaiden kanssa, jotka nyt lepäävät haudoissaan! Ei ihme, että Kristuksen taivaaseen astumisesta lähtien hänen ystävänsä ovat odottaneet tuota päivää.

Jonakin päivänä hän tulee, vaikka pyhillekin hänen tulonsa on oleva yllätys - sillä kaikki ovat nukahtaneet väsyneinä pitkään odotukseen (Matt. 25:5). "Keskellä yötä", maailman pimeimpänä hetkenä, Jumala ilmaisee voimansa ja vapauttaa kansansa. Raamattu kuvaa tuota tapahtumaa: "Silloin kuului temppelin valtaistuimelta mahtava ääni, joka sanoi: 'Hetki on tullut.' Salamat leimusivat, ukkonen jylisi, ja tuli ankara maanjäristys, niin ankara järistys, ettei sellaista ole ollut koko sinä aikana, jonka ihminen on ollut maan päällä" (Ilm. 16:17,18). Vuoret huojuvat, kalliolohkareet sinkoilevat sinne tänne ja koko maankuori aaltoilee kuin valtameren pinta. Maan pinta murtuilee "ja joka maassa kaupungit sortuivat. - - Kaikki saaret katosivat, eikä vuoria näkynyt enää" (jakeet 19,20). "Taivas hävisi näkyvistä kuin kirja, joka kääritään kokoon, ja kaikki vuoret ja saaret siirtyivät paikaltaan" (Ilm. 6:14).

Huolimatta fyysisessä maailmassa vallitsevasta kaaoksesta Jumalan kansa rohkaistuu nähdessään "Ihmisen Pojan merkin" (Matt. 24:30). Hänen laskeutuessaan taivaan pilvien päällä kaikkien silmät näkevät Elämän Ruhtinaan. Hän ei tällä kertaa tule kipujen miehenä vaan voittajana noutamaan omiaan. Orjantappurakruunun sijasta hän kantaa kirkkauden kruunua, ja "hänen viittaansa on reiden kohdalle kirjoitettu nimi: kuninkaiden Kuningas, herrojen Herra" (Ilm. 19:16).

Hänen tullessaan epätoivo valtaa ne, jotka ovat kieltäytyneet tunnustamasta Jeesusta Vapahtajaksi ja Herraksi ja jotka ovat hyljänneet hänen lakinsa elämänsä ohjeena. Mikään ei saa hänen armonsa torjujia tuntemaan syyllisyyttään kipeämmin kuin tuo ääni, joka on vedonnut niin kärsivällisesti: "Kääntykää! Kääntykää pahoilta teiltänne! Miksi te kuolisitte" (Hes. 33:11). "Maan kuninkaat, ylimykset ja sotajoukkojen johtajat, rikkaat ja mahtavat miehet ja kaikki muut, niin orjat kuin vapaat, piiloutuivat luoliin ja vuorten rotkoihin ja huusivat vuorille ja kallioille: 'Kaatukaa päällemme, kätkekää meidät valtaistuimella istuvan katseelta ja Karitsan vihalta! Heidän vihansa suuri päivä on tullut - kuka voi sen kestää?'" (Ilm. 6:15-17).

Mutta niiden riemu, jotka ovat kauan häntä odottaneet, ylittää jumalattomien epätoivon. Lunastajan tulo merkitsee Jumalan kansan historian loistavaa huippukohtaa; se on sille vapautuksen hetki. Hurmioituneesti palvoen Jumalan omat huutavat: "Tämä on meidän Jumalamme! Häneen me panimme toivomme, ja hän pelasti meidät. Tämä on Herra, häneen me kiinnitämme toivomme, iloitkaamme ja riemuitkaamme! Hän pelastaa meidät" (Jes. 25:9).

Kun Jeesus tulee lähemmäksi, hän kutsuu nukkuvat pyhät esiin haudoistaan ja "lähettää enkelinsä neljälle ilmansuunnalle kokoamaan kaikkialta, maan kaikista ääristä ne, jotka hän on valinnut" (Matt. 24:31). Kaikkialla maailmassa vanhurskaat kuolleet kuulevat hänen äänensä ja nousevat haudoistaan - mikä riemullinen hetki!

Sitten elossa olevat vanhurskaat muutetaan "yhtäkkiä, silmänräpäyksessä" (1. Kor. 15:52). Yhdessä ylösnousseiden pyhien kanssa heidät kirkastettuina ja kuolemattomina temmataan Herraa vastaan yläilmoihin, ja niin he saavat olla iäti Herran kanssa (1. Tess. 4:16,17).

Kristuksen tulemuksen varmuus

Apostolit ja varhaiset kristityt pitivät Kristuksen takaisintuloa "autuaana toivona" (Tit. 2:13; vrt. Hepr. 9:28). He odottivat kaikkien Raamatun ennustusten ja lupausten täyttyvän Kristuksen tullessa (ks. 2. Piet. 3:13; vrt. Jes. 65:17), sillä se on kristityn pyhiinvaelluksen varsinainen päämäärä. Kaikki, jotka rakastavat Jeesusta, odottavat hartaina sitä päivää, jolloin he voivat kohdata hänen kasvoista kasvoihin.

["Varhaisseurakunta oli varma sekä Jeesuksen toisesta tulosta että uuden taivaan ja uuden maan lupauksesta (2. Piet. 3:13). Kristuksen ensimmäinen tulo tarjosi teologisen perustelun hänen toiselle tulolleen. Mitä meihin tulee, ilman toista tulemista ensimmäinen tuleminen olisi hyödytön. Syntiongelman ratkaiseminen, jonka hän aloitti uhrillaan ristillä, huipentuu, kun hän pyhäkön puhdistamisen jälkeen ilmestyy toisen kerran (Hepr. 9:26,28). Jos Jeesus ei tulisi takaisin ja herättäisi kuolleita, mitä lupaus pelastuksesta merkitsisi meille? (ks. 1. Tess. 4:16-18.) Ei mitään!" (RS, 4/2012, s. 86.)]

Raamatun todistus
Toisen tulemuksen varmuus perustuu Raamatun luotettavuuteen. Juuri ennen kuolemaansa Jeesus kertoi opetuslapsilleen, että hän palaisi Isänsä tykö valmistaakseen heille sijaa. Mutta hän lupasi tulla sitten takaisin (Joh. 14:3).

Niin kuin Kristuksen ensimmäinen tuleminen maan päälle oli ennustettu, samoin hänen toinen tulemuksensa on ennustettu monessa Raamatun kohdassa. Jo ennen vedenpaisumusta Jumala kertoi Henokille, että Kristuksen tulo kirkkaudessa lopettaisi synnin. Hän ennusti: "Katso, Herra tulee pyhiensä tuhatlukuisen joukon kanssa ja panee jokaisen tuomiolle. Hän rankaisee kaikkia jumalattomia jokaisesta teosta, jonka he jumalattomuudessaan ovat tehneet, ja kaikista julkeista puheista, joita nuo jumalattomat syntiset ovat häntä vastaan puhuneet" (Juud. 14,15).

Tuhat vuotta ennen Kristusta psalmista puhui Herran tulemisesta kokoamaan kansansa: "Meidän Jumalamme tulee, hän ei enää vaikene. Tuhon tuli kulkee hänen edellään, myrsky raivoaa hänen ympärillään. Hän kutsuu todistajikseen taivaan ja maan, hän vaatii kansansa tilille. 'Kootkaa luokseni kaikki minun palvelijani, jotka ovat uhrein tehneet kanssani liiton" (Ps. 50:3-5).

Kristuksen opetuslapset iloitsivat lupauksesta, että hän tulee takaisin. Kaikkien vaikeuksiensa keskellä he saivat uutta rohkeutta ja voimaa tuon lupauksen antamasta varmuudesta. Heidän Mestarinsa tulisi takaisin ja veisi heidät hänen Isänsä kotiin!

Ensimmäisen adventin antama takuu
Toinen adventti on läheisesti kytketty Kristuksen ensimmäiseen adventtiin. Jos Kristus ei olisi tullut ensimmäistä kertaa ja saanut ratkaisevaa voittoa synnistä ja Saatanasta (Kol. 2:15), silloin meillä ei olisi mitään syytä uskoa, että hän lopulta tulisi lopettamaan Saatanan vallan tässä maailmassa ja palauttamaan maailman alkuperäiseen täydellisyyteensä. Mutta koska meillä on todistus siitä, että hän on tullut tähän maailmaan "hävittääkseen synnin uhrillaan", meillä on syy uskoa, että "hän ilmestyy vielä kerran, mutta ei enää synnin tähden vaan pelastaakseen ne, jotka häntä odottavat" (Hepr. 9:26,28).

Kristuksen taivaallinen palvelus
Kristuksen antama ilmestys Johannekselle osoittaa selvästi, että taivaan pyhäkkö on keskeisessä asemassa pelastussuunnitelmassa (Ilm. 1:12,13; 3:12; 4:1 - 5; 5:8; 7:15; 8:3; 11:1,19; 14:15,17; 15:5,6,8; 16:1,17). Profetiat jotka osoittavat, että hän on aloittanut lopullisen palveluksensa syntisten hyväksi, lujittavat varmuutta siitä, että hän tulee takaisin viemään kansansa kotiin. Luottamus siihen, että Kristus toimii parhaillaan saattaakseen päätökseen lunastustyön, jonka kertakaikkisen ja täydellisen uhrin hän jo antoi ristillä, on rohkaissut suuresti kristittyjä, jotka odottavat hänen takaisintuloaan.

Kristuksen takaisintulon tapa

Kun Kristus puhui merkeistä, jotka osoittaisivat hänen tulonsa läheisyyttä, hän ilmaisi myös huolensa siitä, ettei hänen seuraajiaan vain johdettaisi harhaan väärillä väitteillä. Hän varoitti, että ennen toista adventtia "vääriä messiaita ja vääriä profeettoja ilmaantuu, ja he tekevät suuria tunnustekoja ja ihmeitä, niin että he johtavat, jos mahdollista, valitutkin harhaan." Hän sanoi: "Jos joku silloin sanoo teille: 'Täällä on Messias', tai: 'Messias on tuolla', älkää uskoko" (Matt. 24:24,23). Auttaakseen uskovia erottamaan aidon ja väärän tulemuksen toisistaan, useat Raamatun tekstit kertovat yksityiskohtaisesti, millä tavalla Kristus tulee takaisin.

Kirjaimellinen ja henkilökohtainen tulemus
Kun Jeesus nousi taivaaseen ja pilvi vei hänet näkyvistä, kaksi enkeliä puhutteli opetuslapsia, jotka yhä katselivat ylöspäin Herransa poistumista: "Galilean miehet, mitä te siinä seisotte katselemassa taivaalle? Tämä Jeesus, joka otettiin teidän luotanne taivaaseen, tulee kerran takaisin, samalla tavoin kuin näitte hänen taivaaseen menevän" (Ap. t. 1:11).

Toisin sanoen: he sanoivat, että sama Herra, joka juuri oli jättänyt heidät - todellinen, persoonallinen olento, ei pelkkä henki (Luuk. 24:36-43) - palaisi takaisin maan päälle. Ja hänen toinen tulemuksensa olisi yhtä kirjaimellinen ja henkilökohtainen kuin hänen taivaaseen menonsakin.

Näkyvä paluu
Kristuksen tulemus ei tule olemaan mikään sisäinen, näkymätön kokemus, vaan todellinen kohtaaminen näkyvän Persoonan kanssa. Jeesus ei halunnut jättää mitään epäselväksi paluunsa näkyvyyden suhteen. Siksi hän vertaisi sitä salaman leimahduksen (Matt. 24:27).

Raamattu opettaa selvästi, että vanhurskaat ja jumalattomat näkevät hänen tulemuksensa samanaikaisesti. Johannes kirjoittaa: "Katso, hän tulee pilvissä! Kaikki ihmiset näkevät hänet" (Ilm. 1:7). Kristus kertoi jumalattomien suhtautumisesta: "Kaikki maan sukukunnat puhkeavat valituksiin, kun näkevät Ihmisen Pojan tulevan taivaan pilvien päällä suuressa voimassaan ja kirkkaudessaan" (Matt. 24:30).

Kuuluva paluu
Raamattu korostaa Kristuksen takaisintulon julkisuutta toteamalla, että se ei ainoastaan näy vaan myös kuuluu: "Itse Herra laskeutuu taivaasta ylienkelin käskyhuudon kuuluessa ja Jumalan pasuunan kaikuessa" (1. Tess. 4:16). "Suuren torven soidessa" hän kokoaa kansansa (Matt. 24:31). Tässä ei ole mitään salamyhkäistä.

Loistava paluu
Kun Kristus saapuu, hän tulee voittajana "Isänsä kirkkaudessa enkeliensä kanssa" (Matt. 16:27). Ilmestyskirjassa kuvataan Kristuksen tulemuksen loistoa mitä dramaattisimmalla tavalla. Kristus kuvataan ratsastamassa valkoisella hevosella ja johtamassa taivaan suunnatonta sotajoukkoa. Kirkastetun Kristuksen yliluonnollinen loisto on kaikille ilmeinen (Ilm. 19:11-16).

Äkillinen, yllättävä paluu
Kristityt, jotka kaipaavat ja odottavat Krituksen paluuta, ovat selvillä sen lähestymisestä (1. Tess. 5:4-6). Mutta maailman ihmisistä yleisesti Paavali kirjoitti: "Herran päivä tulee kuin varas yöllä. Juuri kun ihmiset sanovat: 'Kaikki on hyvin, ei mitään hätää', tuho kohtaa heidät äkkiarvaamatta niin kuin synnytyspoltot raskaana olevan naisen, eivätkä he pääse pakoon" (1. Tess. 5:2,3; vrt. Matt. 24:43).

Jotkut ovat päätelleet edellä lainattujen Paavalin sanojen tarkoittavan sitä, että Kristus tulee jollakin salaisella, näkymättömällä tavalla. Sellainen näkemys on kuitenkin ristiriidassa Raamatun toisaalla antaman kuvan kanssa, jonka mukaan Kristuksen tulemus tapahtuu kaikkien nähtävissä olevalla tavalla (Ilm. 1:7). Paavalin tarkoitus ei ollut sanoa, että Kristuksen tulo olisi salainen tapahtuma, vaan että maailmanmielisille se tapahtuu yllättäen ja arvaamatta kuin varkaan tulo.

Kristus korostaa samaa asiaa verratessaan tuloaan vedenpaisumusta edeltäneen maailman odottamattomaan tuhoon vedenpaisumuksessa. "Vedenpaisumuksen edellä ihmiset söivät ja joivat, menivät naimisiin ja naittivat tyttäriään aina siihen päivään asti, jona Nooa meni arkkiin. Kukaan ei aavistanut mitään, enne kuin tulva tuli ja vei heidät kaikki mennessään. Samoin käy, kun Ihmisen Poika tulee" (Matt. 24:38,39). Vaikka Nooa oli saarnannut monia vuosia tulevasta tulvasta, se yllätti useimmat ihmiset. Silloin eli kahdenlaisia ihmisiä. Toiset uskoivat Nooan sanaa, menivät arkkiin ja pelastuivat. Toiset päättivät pysyä arkin ulkopuolella, ja "tulva tuli ja vei heidät kaikki mennessään" (Matt. 24:39).

Mullistava tapahtuma
Myös Nebukadnessarin uni metallisesta kuvapatsaasta kuvaa sitä mullistavaa tapaa, jolla Kristus on perustava kirkkauden valtakuntansa. Nebukadnessar näki suuren kuvapatsaan, joka oli tällainen: "pää puhdasta kultaa, rinta ja käsivarret hopeaa, vatsa ja reidet pronssia, sääret rautaa, jalat osaksi rautaa, osaksi savea". Hänen sitä katsellessaan "lähti käden koskematta vierimään kivi. Se osui patsaan jalkoihin, jotka olivat rautaa ja savea, ja murskasi ne. Niin murtuivat yhtä lailla rauta, savi, pronssi, hopea ja kulta, ja niistä tuli kuin ruumenia kesäisellä puimatantereella, ja tuuli kantoi ne pois, eikä niitä löytynyt mistään. Ja kivestä, joka oli osunut patsaaseen, tuli suuri vuori, ja se täytti koko maailman" (Dan. 2:32-35).

Tämän unen muodossa Jumala antoi Nebukadnessarille luonnoksen maailmanhistoriasta. Hänen päiviensä ja Kristuksen ikuisen valtakunnan (kivi) perustamisen välisenä aikana neljä suurta maailmanvaltaa ja niiden jälkeen heikkojen ja vahvojen kansakuntien rykelmä hallitsisi maailman näyttämöllä.

Kristuksen ajasta lähtien Raamatun tulkitsijat ovat tässä kuvapatsaassa Babylonian (605-539 eKr), Meedian-Persian (539-331 eKr), Kreikan (331-168 eKr) ja Rooman (168 eKr-476 jKr) maailmanvallat. *1 Kuten profetiassa ennustettiin, mikään suuri maailmanvalta ei seurannut Roomaa. Neljännellä ja viidennellä vuosisadalla jKr. se jakaantui lukuisiksi pienemmiksi valtakunniksi, joista Euroopan nykyiset valtiot ovat peräisin. Vuosisatojen aikana voimakkaat hallitsijat - kuten Kaarle Suuri, Kaarle V, Napoleon, keisari Wilhelm ja Hitler - ovat yrittäneet perustaa uuden maailmanvallan. Kukin niistä on epäonnistunut, niin kuin profetia ennustikin: "Valtakunnat - - eivät yhdisty, niin kuin ei rautakaan yhdisty saveen" (Dan. 2:43).

Lopuksi uni keskittyy dramaattiseen huippukohtaansa: Jumalan ikuisen valtakunnan perustamiseen. Käden koskematta irtaantuva kivi kuvaa Kristuksen kirkkauden valtakuntaa (Dan. 7:14; Ilm. 11:15), joka perustetaan ilman ihmisvoimia Kristuksen toisessa tulemuksessa.

Tämä Kristuksen valtakunta ei ole samanaikainen minkään maallisen valtakunnan kanssa. Hänen eläessään maan päällä Rooman hallitessa maailmaa, tuo kivi, joka murskaisi kaikki muut valtakunnat, ei ollut vielä tullut. Sen aika tulisi vasta raudan ja saven sekaisten valtakuntien jälkeen. Se perustetaan toisessa tulemuksessa, jolloin Kristus erottaa vanhurskaat jumalattomista (Matt. 25:31-34).

Kun tuo kivi irtoaa, se iskee "patsaan jalkoihin, jotka olivat rautaa ja savea". "Se murskaa lopullisesti kaikki nuo valtakunnat" - - "eikä niitä löytynyt mistään" (Dan. 2:34,44,35). Toinen adventti on todella maata mullistava tapahtuma.

Toinen adventti ja ihmiskunta

Kristuksen toinen tulemus koskettaa kumpaakin ihmiskunnan kahdesta suuresta ryhmästä - niitä, jotka ovat vastaanottaneet Kristuksen ja hänen tarjoamansa pelastuksen, ja niitä, jotka ovat kääntäneet hänelle selkänsä.

Valittujen kokoaminen
Tärkeä yksityiskohta Kristuksen ikuisen valtakunnan perustamisessa on kaikkien lunastettujen kokoaminen (Matt. 24:31; 25:32-34; Mark. 13:27) siihen taivaalliseen kotiin, jonka Kristus on valmistanut (Joh. 14:3).

Kun valtionpäämies vierailee toisessa maassa, vain harvoilla ihmisillä on mahdollisuus olla mukana vastaanottajien ryhmässä. Mutta kun Kristus saapuu, jokainen uskova, joka koskaan on elänyt maan päällä, riippumatta iästä, sukupuolesta, koulutuksesta, taloudellisesta asemasta tai rodusta on mukana tuossa suuressa adventtijuhlassa. Kaksi tapahtumaa tekevät mahdolliseksi tämän yleismaailmallisen kokoontumisen: vanhurskaiden kuolleiden ylösnousemus ja elävien pyhien muuttaminen.

1. Kristuksessa kuolleiden ylösnousemus
Kun pasuunan ääni ilmoittaa Kristuksen saapuvan, vanhurskaat kuolleet herätetään katoamattomina ja kuolemattomina (1. Kor. 15:52,53). Tuona hetkenä "ensin nousevat ylös ne, jotka ovat kuolleet Kristukseen uskovina" (1. Tess. 4:16). Toisin sanoen he nousevat ennen kuin elossa olevat pyhät temmataan heidän kanssaan Herraa vastaan.

Ylösnousseet kohtaavat jälleen ne, jotka surivat heidän poisnukkumistaan. Nyt he huudahtavat riemuissaan: "Missä on voittosi, kuolema? Missä on pistimesi, kuolema?" (1. Kor. 15:55).

Ylösnousemuksessa nousevat ruumiit eivät ole enää sairaita, raihnaisia tai runneltuja, jollaisina ne laskettiin hautaan, vaan ne ovat uusia, kuolemattomia, täydellisiä ruumiita, joissa ei enää näy synnin jälkiä. Ylösnousseissa pyhissä näkyy Kristuksen ennallistavan työn täyttymys; heidän mielensä, sielunsa ja ruumiinsa heijastaa täydellisesti Jumalan kuvaa (1. Kor. 15:42-54).

2. Elossa olevien uskovien muuttaminen
Kun vanhurskaat kuolleet herätetään eloon, elossa olevat vanhurskaat, jotka elävät maan päällä Kristuksen tullessa, muutetaan. "Tämän katoavan on näet pukeuduttava katoamattomuuteen ja kuolevaisen kuolemattomuuteen" (1. Kor. 15:53).

Kristuksen tullessa mikään uskovien ryhmä ei saa etusijaa toisten rinnalla. Paavali kirjoittaa, että elossa olleet ja muutetut uskovat "temmataan sitten yhdessä heidän kanssaan pilvissä yläilmoihin Herraa vastaan. Näin saamme olla aina Herran kanssa" (1. Tess. 4:17; vrt. Hepr. 11:39,40). Näin siis kaikki uskovat ovat mukana suuressa kokoamisessa - sekä ylösnousseet pyhät kaikilta aikakausilta että ne, jotka ovat elossa Kristuksen tullessa.

Epäuskoisten kuolema
Uskoville Kristuksen tulemus on ilon ja riemun aikaa, mutta kadotetuille se on oleva kauheaa aikaa. He ovat vastustaneet Kristuksen rakkautta ja hänen pelastuskutsuaan niin kauan, että he ovat joutuneet petollisten eksytysten pauloihin (ks. 2. Tess. 2:9-12; Room. 1:28-32). Kun he näkevät Hänet, jonka he ovat hyljänneet, tulevan kuningasten Kuninkaana ja herrain Herrana, he tietävät että heidän tuomionsa on sinetöity. Epätoivon ja kauhun valtaamina he huutavat vuorille ja kallioille, että ne peittäisivät heidät (Ilm. 6:16,17).

Tuona aikana Jumala hävittää Babylonin, kaikkien luopiouskontojen yhteenliittymän. "Hänet poltetaan tuhkaksi" (Ilm. 18:8). Tuon liittoutuman johtajan - kadotuksen ja vääryyden ihmisen - "Herra Jeesus on surmaava suunsa henkäyksellä ja tuhoava tulemisensa kirkkaudella" (2. Tess. 2:8). Ne vallat, jotka ovat vastuussa pedon merkin pakottamisesta, "heitettiin elävinä tuliseen järveen rikinkatkuisten lieskojen keskelle. Loput saivat surmansa miekasta, joka lähti ratsastajan suusta" (Ilm. 19:20,21).

Jeesuksen Kristuksen pikaisen paluun merkit

Raamattu ei paljasta ainoastaan Kristuksen tulemuksen tapaa ja tarkoitusta, vaan se kuvailee myös niitä merkkejä, jotka kertovat tuon suuren tapahtuman lähestymisestä. Ensimmäiset merkit Jeesuksen tulemuksen lähestymisestä näkyivät yli 1700 vuotta Kristuksen taivaaseen astumisen jälkeen. Toisia merkkejä seurasi, ja ne kaikki muistuttivat samasta tosiasiasta.

Merkkejä luonnon maailmassa
Kristus ennusti, että "auringossa, kuussa ja tähdissä näkyy merkkejä" (Luuk. 21:25). Hän selitti yksityiskohtaisesti, että "aurinko pimenee eikä kuu anna valoaan, tähtiä putoaa taivaalta ja taivaiden voimat järkkyvät. Silloin nähdään Ihmisen Pojan tulevan pilvien keskellä suuressa voimassaan ja kirkkaudessaan" (Mark. 13:24-26). Johannes näki lisäksi, että taivaalla näkyviä merkkejä edeltäisi suuri maanjäristys (Ilm. 6:12). Kaikki nämä merkit osoittaisivat, että 1260 vuoden vainon aika olisi päättymässä.

1. Maan todistus
Tämän ennustuksen täyttymyksenä "suurin tunnettu maanjäristys" *2 tapahtui 1. marraskuuta 1755. Se tunnetaan Lissabonin maanjäristyksen nimellä, mutta sen vaikutukset olivat tunnettavissa Euroopassa, Afrikassa ja Amerikassa, kaikkiaan noin 4 miljoonan neliömailin kokoisella alueella. Sen tuhovoiman keskus oli Lissabonissa, Portugalissa, missä se muutamassa minuutissa ravisteli maan tasalla julkiset rakennukset ja asuinrakennukset ja aiheutti tuhansien kuoleman. *3

Tämän maanjäristyksen aiheuttamat fyysiset tuhot olivat suuret, mutta sen vaikutus tuon ajan ihmisten ajatteluun oli aivan yhtä merkittävä. Monet aikalaiset pitivät sitä profeetallisena ajan merkkinä *4 ja alkoivat ajatella vakavasti Jumalan tuomioita ja viimeisiä päiviä. Lissabonin maanjäristys lisäsi kiinnostusta profetioiden tutkimiseen.

2. Auringon ja kuun todistus
Kaksikymmentäviisi vuotta myöhemmin täyttyi seuraava ennustuksessa mainittu merkki: auringon ja kuun pimeneminen. Kristus oli viitannut tuon merkin täyttymyksen ajankohtaan sanoessaan, että se tapahtuisi ahdingon ajan jälkeen. Tuolla ahdingon ajalla tarkoitetaan 1260 vuoden pituista paavillisen vainon aikaa, josta on puhuttu muualla Raamatussa (Matt. 24:29). Mutta Kristus sanoi, että noita merkkejä edeltävää ahdingon aikaa lyhennettäisiin (Matt. 24:21,22). Uskonpuhdistuksen ja siitä lähteneiden liikkeiden vaikutuksesta paavillisen vainon aika todellakin lyhennettiin niin että se oli 1700-luvun puoliväliin tultaessa lähes kokonaan päättynyt.

Tämän profetian täyttymyksenä 19. toukokuuta 1780 epätavallinen pimeys laskeutui Pohjois-Amerikan koillisosan ylle. *5

Tätä tapahtumaa muistellessaan Yalen yliopiston rehtori Timothy Dwight kertoi: "Toukokuun 19. päivä 1780 oli ainutlaatuinen päivä. Monissa taloissa sytytettiin kynttilöitä. Linnut vaikenivat ja hävisivät näkyvistä, ja kanat vetäytyivät orrelle nukkumaan. - - Varsin yleinen oli se käsitys, että tuomiopäivä oli käsillä." *6

Samuel Williams Harvardista raportoi, että pimeys "saapui pilvien mukana lounaasta 'kello 10 ja 11 välisenä aikana ja kesti seuraavaan keskiyöhön asti', vaihdellen eri paikkakunnilla kestoltaan ja syvyydeltään. Joissakin paikoin 'ihmiset eivät nähneet lukea tavallista painettua tekstiä ulkosalla.'" *7 Samuel Tennysonin mukaan "pimeys oli seuraavana iltana luultavasti yhtä täydellinen kuin mitä se koskaan on voinut olla siitä lähtien, kun Kaikkivaltias käskysanallaan kutsui esiin valon. - - Jos kaikki maailmankaikkeuden valaisevat taivaankappaleet olisi kääritty valoa läpäisemättömään vaippaan tai hävitetty olemattomiin, pimeys ei olisi voinut olla täydellisempi." *8

Kello 21 tuona iltana kohosi täysi kuu, mutta pimeys jatkui yli keskiyön. Kun kuu tuli näkyviin, se oli väriltään verenpunainen.

Ilmestyskirjassa oli ennustettu tuon päivän erikoislaatuisista tapahtumista. Siinä kerrotaan, että maanjäristyksen jälkeen "aurinko pimeni mustaksi kuin suruvaate, ja kuu muuttui kauttaaltaan verenpunaiseksi" (Ilm. 6:12).

3. Tähtien todistus
Kristus oli ennustanut sekä evankeliumeissa että Ilmestyskirjassa myös tähtien putoamisesta, mikä olisi merkkinä Kristuksen tulon läheisyydestä (Ilm. 6:13; vrt. Matt. 24:29). Tämän ennustuksen täytti suuri meteorisade 13. marraskuuta 1833 - laajin ja voimakkain tähdenlentosade mistä on tietoja. On arvioitu, että yksittäinen tarkkailija saattoi nähdä keskimäärin 60 000 meteoria eli tähdenlentoa tunnissa. *9 Tämä ilmiö nähtiin Pohjois-Amerikassa Kanadasta Meksikoon ja Atlantin keskivaiheilta Tyynellemerelle, *10 ja monet kristityt pitivät sitä Raamatun profetian täyttymyksenä. *11

Eräs silminnäkijä kertoi, että "taivaankannessa tuskin oli kohtaa, joka ei olisi joka hetki ollut näiden putoavien meteoriittien täyttämä, eikä siinä yleisesti ottaen näkynyt juuri eroja tähdenlentojen tiheydessä; kuitenkin ne ajoittain muodostivat kuin rykelmiä ja toivat mieleen sen miten 'viikunat varisevat puusta myrskyn sitä ravistellessa'." *12

Kristus antoi nämä merkit herättääkseen kristittyjen huomiota hänen tulemuksensa läheisyyteen, jotta he voisivat iloita sitä odottaessaan ja olla valmistuneet hänen tulolleen. "Kun nuo tapahtumat alkavat," hän sanoi, "nostakaa rohkeasti päänne pystyyn, sillä teidän vapautuksenne on lähellä." Hän lisäsi: "Katsokaa viikunapuuta, tai mitä puuta tahansa. Kun näette sen puhkeavan lehteen, te tiedätte ilman muuta, että kesä on jo lähellä. Samalla tavoin te nähdessänne tämän tapahtuvan tiedätte, että Jumalan valtakunta on lähellä" (Luuk. 21:28-31).

Tämä ainutlaatuinen maan, auringon, kuun ja tähtien todistus, joka esiintyi juuri oikeassa järjestyksessä ja Kristuksen ennustamana aikana, kiinnitti monien huomion toista adventtia koskeviin profetioihin.

Merkkejä uskonnollisessa maailmassa
Raamattu ennustaa, että lukuisat tärkeät merkit uskonnollisessa maailmassa ilmaantuvat juuri ennen Kristuksen takaisintuloa.

1. Maailmanlaajuinen herätysliike
Ilmestyskirja paljastaa, että ennen Kristuksen toista tulemusta nousee esiin suuri, maailmanlaajuinen uskonnollinen liike. Johannes näki näyssä tätä liikettä symbolisoivan enkelin, joka julisti Kristuksen takaisintuloa: "Minä näin taas uuden enkelin, joka lensi korkealla taivaan laella. Hänen tehtävänään oli julistaa ikuinen evankeliumi maan asukkaille, kaikille kansoille, heimoille, kielille ja maille. Hän kuulutti kovalla äänellä: 'Pelätkää Jumalaa ja antakaa hänelle kunnia - hänen tuomionsa aika on tullut! Kumartakaa häntä, joka on luonut taivaan, maan ja meren ja vesien lähteet'" (Ilm. 14:6,7).

Tuo sanoma itsessään ilmaisee, milloin sitä on julistettava. Ikuista evankeliumia on julistettu kautta aikojen. Mutta tätä sanomaa, joka korostaa evankeliumiin liittyvää tuomion näkökulmaa, voitiin julistaa vasta lopun aikana, sillä se ilmoittaa, että "hänen tuomionsa aika on tullut".

Danielin kirja kertoo meille, että sen profetiat olisivat sinetillä suljettuja lopun aikaan asti (Dan. 12:4). Vasta lopun aikana ihmiset ymmärtäisivät sen salaisuuksia. Kirjan sinetit aukaistiin, kun 1260 vuotta kestänyt paavillisen ylivallan ajanjakso päättyi paavin vangitsemiseen 1798. Paavin joutuminen maanpakoon ja luonnon maailmassa ilmenneet merkit johtivat monia kristittyjä tutkimaan profetioita toista adventtia edeltävistä tapahtumista. Tuloksena oli noiden profetioiden uusi, syvempi ymmärtäminen.

Tämä keskittyminen toiseen adventtiin synnytti maailmanlaajuisen adventtiherätyksen. Samalla tavoin kuin 16. vuosisadan uskonpuhdistusliike alkoi samanaikaisesti eri maissa kautta kristikunnan, niin oli myös adventtiliikkeen laita. Tämän liikkeen maailmanlaajuinen luonne on yksi selvimmistä merkeistä Kristuksen tulon lähestymisestä. Niin kuin Johannes Kastaja valmisti tietä Kristuksen ensimmäiselle adventille, samoin adventtiliike valmistaa tietä hänen toiselle adventilleen. Se tekee näin julistaessaan Ilmestyskirjan 14. luvussa jakeissa 6-12 esitettyä sanomaa, Jumalan viimeistä kutsua valmistautua Vapahtajan loistavalla paluulle. *13

2. Evankeliumin julistus
Jumala on määrännyt päivän, "jona hän oikeudenmukaisesti tuomitsee koko maailman" (Ap. t. 17:31). Varoittaessaan meitä tuosta päivästä Kristus ei sanonut, että se tulisi vasta sitten kun koko maailma on kääntynyt. Sen sijaan hän sanoi, että "tämä valtakunnan evankeliumi julistetaan kaikkialle maailmaan, kaikille kansoille todistukseksi, ja sitten tulee loppu" (Matt. 24:14). Siksi Pietari rohkaisee uskovia, "jotka odottavat Jumalan päivää ja jouduttavat sen tuloa" (2. Piet. 3:12).

Tilastot Raamatun kääntämisestä ja levityksestä tällä vuosisadalla osoittavat evankeliumin julistuksen kasvua. Vuonna 1900 Raamattu tai osia siitä oli saatavissa 537 kielellä. Vuonna 1980 se oli käännetty kokonaan tai osaksi 1811 kielelle, mikä kattaa lähes 96 prosenttia maailman väestöstä. Vastaavalla tavalla Raamattujen vuotuinen levitys on kasvanut 5,4 miljoonasta (1900) 36,8 miljoonaan koko Raamattuun ja lähes 500 miljoonaan Raamatun osaan (1980). *14

Tämän lisäksi kristikunnalla on nyt käytettävissään ennen näkemätön valikoima keinoja missionsa toteuttamiseen: palveluyksikköjä, kasvatus- ja lääkintälaitoksia, kansallisia ja kansainvälisiä työntekijöitä, radio- ja televisiolähetyksiä ja vaikuttavia taloudellisia voimavaroja. Nykyään voimakkaat lyhytaaltoasemat lähettävät evankelioivaa radio-ohjelmaa käytännöllisesti katsoen maapallon jokaiseen maahan. Pyhän Hengen johdolla nämä verrattomat välineet tekevät realistiseksi päämääränä olevan maailman evankelioimisen meidän aikanamme.

3. Uskonnollinen rappeutuminen
Evankeliumin laajamittainen julistaminen ei välttämättä merkitse aidon kristillisyyden voimakasta kasvua. Sen sijaan Raamattu ennustaa, että tosi hengellisyys rappeutuu lähestyttäessä ajan loppua. Paavali kirjoitti: "Sinun on tiedettävä, että viimeisinä päivinä koittavat vaikeat ajat. Silloin ihmiset rakastavat vain itseään ja rahaa, he ovat rehenteleviä ja pöyhkeitä, he herjaavat ja ovat vanhemmilleen tottelemattomia. He ovat kiittämättömiä, jumalattomia, rakkaudettomia, leppymättömiä, panettelevia, väkivaltaisia ja raakoja, kaiken hyvän vihollisia, petollisia, häikäilemättömiä ja järjettömiä. He rakastavat enemmän nautintoja kuin Jumalaa, he ovat ulkonaisesti hurskaita mutta kieltävät uskon voiman" (2. Tim. 3:1-5).

Itserakkaus, aineellisten arvojen ja maailman rakastaminen on nykyisin työntänyt syrjään Kristuksen Hengen monessa sydämessä. Ihmiset eivät enää anna Jumalan ja hänen lakinsa periaatteiden ohjata elämäänsä. Laittomuus on saanut vallan. "Ja kun laittomuus lisääntyy, monien rakkaus kylmenee" (Matt. 24:12).

4. Paavikunnan nousu
Raamatun profetian mukaan 1260 vuotta kestäneen ajanjakson lopussa paavikunta saisi "surmaniskun" mutta ei kuitenkaan kuolisi. Raamattu paljastaa, että tämä kuolinhaava paranisi. Paavikunnan vaikutusvalta ja arvostus lisääntyisi suuresti - "koko maailma ihmetteli petoa ja lähti seuraamaan sitä" (Ilm. 13:3). Jo nyt monet pitävät paavia koko maailman moraalisena johtajana.

Suuressa määrin paavikunnan kasvava vaikutus on johtunut siitä, että kristityt ovat korvanneet Raamatun arvovallan traditioilla, ihmisopeilla ja tieteellä. Näin tehdessään he ovat joutuneet alttiiksi sen vallan vaikutukselle, joka tulee "suurella voimalla, tehden petollisia tunnustekoja ja ihmeitä" (2. Tess. 2:9). Saatana ja hänen välikappaleensa tulevat saamaan aikaan pahuuden liittoutuman, jonka vertauskuvana on lohikäärmeen, pedon ja väärän profeetan epäpyhä kolminaisuus ja joka johtaa harhaan koko maailman (Ilm. 16:13,14; vrt. 13:13,14). Vain ne, joiden oppaana on Raamattu ja "jotka noudattavat Jumalan käskyjä ja uskovat Jeesukseen" (Ilm. 14:12), voivat menestyksellisesti vastustaa tämän liiton aikaansaamaa ylivoimaista eksytystä.

5. Uskonnonvapauden rappeutuminen
Paavikunnan elpyminen tulee vaikuttamaan kristikuntaan dramaattisella tavalla. Suurin uhrauksin hankittu uskonnonvapaus, jota kirkon ja valtion ero on taannut, näyttää profetioiden mukaan tulevan rakoilemaan ja lopulta häviämään. Hallituksilta saamallaan voimakkaalla yhteiskunnallisella tuella tämä luopiovalta pyrkii pakottamaan omaa jumalanpalvelusjärjestystään kaikille ihmisille. Jokaisen on valittava näiden kahden välillä: joko kuuliaisuus Jumalaa ja hänen käskyjään kohtaan tai kuuliaisuus petoa ja sen kuvaa kohtaan (Ilm. 14:6-12).

Jotta ihmiset saataisiin mukautumaan pedon tahtoon, käytetään mm. taloudellisia pakotteita: "Kenenkään ei ole lupa ostaa eikä myydä mitään, ellei hänellä ole tätä merkkiä, joka on pedon nimi tai sen nimen luku" (Ilm. 13:17). Lopulta ne, jotka kieltäytyvät tästä, joutuvat kuolemanrangaistuksen uhan alaisiksi (Ilm. 13:15). Tämän viimeisen ahdingon aikana Jumala astuu puolustamaan kansaansa ja vapauttaa jokaisen, jonka nimi on kirjoitettu elämän kirjaan (Dan. 12:1; vrt. Ilm. 3:5; 20:15).

Jumalattomuuden lisääntyminen
Kristikunnassa tapahtunut hengellinen rappeutuminen ja vääryyden ihmisen esiin nousu on johtanut lisääntyvään välinpitämättömyyteen Jumalan lakia kohtaan seurakunnassa ja uskovien elämässä. Monet ovat alkaneet uskoa, että Kristus on kumonnut lain ja että kristittyjen ei tarvitse sitä enää noudattaa. Tämä Jumalan lain vähättely on johtanut lisääntyvään rikollisuuteen ja epäsiveelliseen käyttäytymiseen.

1. Rikollisuuden kasvu
Kristikunnassa nykyisin vallalla oleva Jumalan lain väheksyntä on myötävaikuttanut myös nykyaikaisen yhteiskunnan halveksuntaan lakia ja järjestystä kohtaan. Kaikkialla maailmassa rikollisuus on ryöstäytymässä hallinnasta. "Kuten Yhdysvalloissa, rikollisuus on lisääntymässä lähes kaikissa maissa ympäri maapallon." "Lontoosta Moskovaan ja Johannesburgiin rikollisuudesta on nopeasti tulossa keskeinen uhkatekijä, joka muuttaa monien ihmisten elintapoja." *15

2. Seksuaalinen vallankumous
Välinpitämättömyys Jumalan lakia kohtaan on myös murtanut säädyllisyyden ja puhtauden pidäkkeet, mistä on ollut seurauksena siveettömyyden tulva. Meidän aikanamme seksiä ihannoidaan ja markkinoidaan elokuvien, television, videon, äänitteiden ja painotuotteiden välityksellä.

Seksuaalinen vallankumous on johtanut avioerojen hätkähdyttävään yleistymiseen, avoliittoihin, lasten sukupuoliseen hyväksikäyttöön, aborttien määrän kauhistuttavaan kasvuun, laajalle levinneeseen homoseksuaalisuuteen ja lesbosuhteisiin, sukupuolitautien lisääntymiseen ja hiljattain esille nousseeseen AIDS-ongelmaan.

Sotia ja katastrofeja
Jeesus ennusti, että ennen hänen tuloaan "kansa nousee kansaa vastaan ja valtakunta valtakuntaa vastaan, ja joka puolella on suuria maanjäristyksiä, nälänhätää ja ruttotauteja. Kauhistuttavia asioita tapahtuu, ja taivaalla näkyy suuria ennusmerkkejä" (Luuk. 21:10,11; vrt. Mark. 13:7,8; Matt. 24:7). Kun loppu lähenee ja taistelu saatanallisten ja jumalallisten voimien välillä voimistuu, nämä katastrofitkin käyvät yhä yleisemmiksi ja rajummiksi. Ne saavuttavat ennen näkemättömän täyttymyksen juuri meidän aikanamme.

1. Sotia
Vaikka sodat ovat olleet ihmiskunnan vitsauksena kautta historian, koskaan aikaisemmin ne eivät ole olleet niin globaalisia ja tuhoisia. Ensimmäinen ja toinen maailmansota aiheuttivat enemmän uhreja ja kärsimystä kuin kaikki aikaisemmat sodat yhteensä. *16

Monet näkevät mahdollisuuden jälleen uuteen maailmanlaajuiseen konfliktiin. Toinen maailmansota ei lopettanut sotia. Sen päättymisen jälkeen on maailmassa ollut puolisentoistasataa tavanomaisin asein käytyä sotaa, joissa kymmenisen miljoonaa ihmistä on kuollut. *17 Ydinasein käytävän sodankaan uhka ei ole pois suljettu.

2. Luonnon tuhot
Luonnossa tapahtuneet tuhoisat katastrofit ovat huomattavasti lisääntyneet viime vuosina. Sääoloissa esiintyneet muutokset ovat aiheuttaneet tuhoja, jotka ovat saaneet monet kyselemään, onko luonto joutunut raivon valtaan - ja onko maapallolla tapahtumassa säässä suuria muutoksia, jotka vain kasvavat voimakkuudeltaan tulevaisuudessa.*18

3. Nälänhätää
Nälänhätää on esiintynyt usein menneinä aikoina, mutta sitä ei ole ollut niin suuressa mittakaavassa kuin tällä vuosisadalla. Koskaan aikaisemmin maailmassa ei ole ollut miljoonia ihmisiä, jotka kärsivät nälästä tai aliravitsemuksesta. *19 Tulevaisuuden kuvat eivät tässä suhteessa näytä valoisilta. Nälän ennennäkemätön laajuus on selvä merkki siitä, että Kristuksen tulemus on lähellä.

Ole aina valmiina

Raamattu vakuuttaa toistuvasti, että Jeesus tulee takaisin. Mutta tuleeko hän vuoden kuluttua? Viiden vuoden kuluttua? Kymmenen vuoden? Kahdenkymmen vuoden? Kukaan ei tiedä varmasti. Jeesus itse sanoi: "Mutta sitä päivää ja hetkeä ei tiedä kukaan, eivät taivaan enkelit eikä edes Poika, sen tietää vain Isä" (Matt. 24:36).

["Entä tekstit, jotka puhuvat Jeesuksen pikaisesta paluusta? Esimerkiksi: "Minä tulen pian. Autuas se, joka ottaa varteen tämän kirjan ennussanat." (Ilm. 22:7.) Eräässä mielessä, mitä omaan henkilökohtaiseen kokemukseemme tulee, Jeesus tulee "pian" eli viimeistään silloin kun kuolemme. Me kuolemme, suljemme silmämme, ja riippumatta siitä, miten kauan nukumme haudassa - kaksi, kaksisataa tai kaksituhatta vuotta - seuraavassa hetkessä, silmänräpäyksessä, Jeesus on palannut. Voimme siis sanoa, että yksittäisen ihmisen näkökulmasta Kristus palaa ihmisiän kuluessa." (RS, 1/2012, s. 95.)]

Maallisen toimintansa loppuvaiheessa Jeesus esitti vertauksen kymmenestä morsiustytöstä kuvatakseen seurakunnan kokemusta viimeisinä päivinä. Nuo kaksi ryhmää morsiustyttöjä edustavat kahdenlaisia uskovia, jotka sanovat odottavansa Herransa tuloa. Heitä nimitetään myös neitsyeiksi koska he tunnustavat puhdasta uskoa. Heidän lamppunsa kuvaavat Jumalan sanaa, ja öljy kuvaa Pyhää Henkeä.

Ylimalkaisesti tarkastellen nuo kaksi ryhmää näyttävät samanlaisilta. Molemmat menevät sulhasta vastaan, molemmilla on öljyä lampuissaan, eikä ryhmien käytyminenkään näytä eroavan toisistaan. He kaikki ovat kuulleet sanoman Kristuksen pikaisesta tulosta, ja he odottavat sitä. Mutta sitten tapahtuu viipyminen - heidän uskonsa joutuu koetukselle.

Äkkiä, keskiyöllä - maailman historian synkimmällä hetkellä - he kuulevat huudon: "Ylkä tulee! Menkää häntä vastaan!" (Matt. 25:6). Nyt noiden kahden ryhmän erot paljastuvat: jotkut eivät ole valmiita kohtaamaan ylkää. Nämä "tyhmät" neidot eivät ole tekopyhiä; he kunnioittavat totuutta, Jumalan sanaa. Mutta heiltä puuttuu öljyä - Pyhä Henki ei ole heitä sinetöinyt (vrt. Ilm. 7:1-3). He ovat tyytyneet ylimalkaiseen valmistautumiseen. Heillä on jumalisuuden muoto mutta ei Jumalan voimaa.

Kun Ylkä tulee, vain ne, jotka ovat valmiita, menevät hänen kanssaan hääjuhlaan, ja ovi suljetaan. Lopulta tyhmät neidot, jotka ovat menneet ostamaan öljyä, palaavat ja huutavat: "Herra, Herra, avaa meille!". Mutta Ylkä vastaa: "Totisesti, minä en tunne teitä" (Matt. 25:11-12).

Miten murheellista, että kun Kristus tulee takaisin, hänen on sanottava nuo sanat joillekin, joita hän rakastaa. Hän varoitti: "Monet sanovat minulle sinä päivänä: 'Herra, Herra! Sinun nimessäsihän me profetoimme, sinun nimessäsi me karkotimme pahoja henkiä ja sinun nimessäsi teimme monia voimatekoja.' Mutta silloin he saavat kuulla minulta vastauksen: 'En tunne teitä. Menkää pois minun luotani, vääryydentekijät!'" (Matt. 7:22-23).

Ennen vedenpaisumusta Jumala lähetti Nooan varoittamaan silloista maailmaa tulevasta tuhosta. Samalla tavoin Jumala lähettää kolminkertaisen varoitussanoman valmistamaan maailmaa Kristuksen tulolle (ks. Ilm. 14:6-16).

Kaikki, jotka vastaanottavat Jumalan armonsanoman, riemuitsevat toisen adventin odotuksessa. Heille kuuluu vakuutus: "Autuaita ne, jotka on kutsuttu Karitsan hääaterialle" (Ilm. 19:9). Todellakin, "hän ilmestyy vielä kerran, mutta ei enää synnin tähden vaan pelastaakseen ne, jotka häntä odottavat" (Hepr. 9:28).

Lunastajan paluu merkitsee Jumalan kansan historian loistavaa huippukohtaa. Se on heidän vapautuksensa hetki, ja iloiten ja palvoen he huutavat: "Tämä on meidän Jumalamme! Häneen me panimme toivomme, ja hän pelasti meidät - - iloitkaamme ja riemuitkaamme!" (Jes. 25:9).

Lähdeviitteet
1. Froom, Prophetic Faith of Our Fathers, vol. 1, s. 456,894; vol. 2, s. 528,784; vol. 3, s. 252,744; vol. 4, s. 396,846.
2. G.I. Eiby, Earthquakes (New York, NY: Van Nostrand Reinholdt Co., 1980), s. 164.
3. Ks. esim. Sir Charles Lyell, Principles of Geology (Philadelphia: James Kay, Jun. & Brother, 1837), vol. 1, s. 416-419; "Lisbon", Encyclopaedia Americana, ed. Francis Lieber (Philadelphia, PA: Carey and Lea, 1831), s. 10; W. H. Hobbs, Earthquakes, (New York: D. Appleton and Co., 1907), s. 143; Thomas Hunter, A Historical Account of Earthquakes Extracted from the Most Authentic Historians (Liverpool: R. Williamson, 1756), s. 54-90; vrt. White, Alfa ja omega 7, s. 265-267. Varhaiset historianlähteet mainitsevat 100 000 kuollutta, jotkut nykyiset tietosanakirjat 60 000.
4. Ks. John Biddolf, A Poem on the Earthquake at Lisbon (London: W. Owen, 1755), s. 9, in Source Book, s. 358; Froom, Prophetic Faith of Our Fathers, vol. 2, s. 674-677. Helmikuun 6. päivä 1756 anglikaaninen kirkko vietti paasto- ja katumuspäivän tämän maanjäristyksen muistoksi (sama). Ks. myös T. D. Kendrick, The Lisbon Earthquake (London: Methuen & Co.Ltd., 1955), s. 72-164.
5. Vrt. White, Alfa ja omega 7, s. 267-269.
6. Timothy Dwight, in Connecticut Historical Collections, compl. John W. Barber, 2nd ed. (New Haven, CT: Durrie & Peck and J.W. Barber, 1836), s. 403; in Source Book, s. 316.
7. Samuel Williams, "An Account of a Very Uncommon Darkness in the State of New - England, May 19, 1780" in Memoirs of the American Academy of Arts and Sciences: to the End of the Year 1783 (Boston, MA: Adams and Nourse, 1785), vol. 1, s. 234,235. Vrt. Source Book, s. 315.
8. Letter of Samuel Tenny, Exeter, [NH], Dec. 1785, in Collections of the Massachusetts Historical Society for the Year 1792 (Boston, MA: Belknap and Hall, 1792), vol. 1, s. 97.
9. Peter M. Millman, "The Falling of the Stars", The Telescope, 7 (May-June, 1940, s. 60). Ks. myös Froom, Prophetic Faith of Our Fathers, vol. 4, s. 295.
10. Denison Olmsted, Letters on Astronomy, 1840 ed., s. 348,349, in Source Book, s. 410,411.
11. Froom. Prophetic Faith of Our Fathers, vol. 4, s. 297-300; vrt. White, The Great Controversy, s. 333,334.
12. Uutinen Bowling Greenissä Missourissa havaitusta ilmiöstä Salt River Journal - lehdessä Nov. 20, 1780, in American Journal of Science and Arts, ed. Benjamin Silliman, 25 (1834): s. 382.
13. Ks. Froom, Prophetic Faith of Our Fathers, vol. 4; Damsteegt, Foundations of the Seventh - day Adventist Message and Mission.
14. David B. Barrett. ed., World Christian Encyclopedia. A Comparative Study of Churches and Religions in the Modern World A.D. 1900-2000 (Oxford: Oxford University Press, 1982), s. 13.
15. "Abroad, Too, Fear Grips the Cities", U.S. News & World Report, Feb. 23,1981, s. 65.
16. David Singer and Melvin Small, The Wages of War: 1816-1965. A Statistical Handbook (New York, NY: John Wiley & Sons, 1972), s. 66,67.
17. Margaret Thatcher in Ernest W. Lefever and E. Stephen Hung, The Apocalypse Premise (Washington, D.C.: Ethics and Public Policy Center, 1982), s. 394.
18. Ks. Paul Recer, "Is Mother Nature Going Berserk?" U. S. News & World Report, Feb. 22, 1982, s. 66.
19. YK:n julkaisun Development Forum erityisliite "Facts on Food" (Nov. 1974) toteaa, että "puolet maailman väestöstä, 2000 miljoonaa, on huonosti ravittuja."