KRISTILLINEN TALOUDENHOITO
Perusluonteiset opinkohdat 21


"Ettekö tiedä, että temppelissä palvelevat papit saavat temppelistä elatuksensa ja ne, jotka toimittavat uhrit, saavat alttareille tuoduista uhreista osuutensa? Samoin on Herra määrännyt, että evankeliumin julistajien tulee saada elantonsa evankeliumista."
1. Kor. 9:13,14

Kristillinen elämä merkitsee ennen muuta antautumista - itsensä antamista Kristukselle ja hänen vastaanottamistaan. Kun näemme, miten Jeesus antoi itsensä meidän puolestamme, me huudahdamme: "Mitä minä voin tehdä sinulle?"

Juuri kun ajattelemme antautuneemme kokonaan tapahtuu jotakin sellaista, mikä osoittaa, miten pinnallinen sitoutumisemme ja yhteytemme onkaan ollut. Havaitessamme elämässämme uusia alueita, jotka on luovutettava Jumalalle, sitoutumisemme häneen syvenee. Sitten hän lempeästi kiinnittää huomiotamme jälleen uuteen alueeseen, jossa oma minämme tarvitsee yhä antautumista. Näin elämä jatkuu sarjana kristityn antautumisia, jotka syvenevät ja syvenevät ja koskevat koko elämäntyyliämme, toimintaamme ja asennoitumistamme.

Kun annamme kaiken mitä olemme ja mitä omistamme Jumalalle, jolle kaikki joka tapauksessa kuuluu, (1. Kor. 3:21-4:2), hän ottaa sen vastaan. Mutta sitten hän asettaa meidät sen vastuullisiksi hoitajiksi. Hän tekee meistä taloudenhoitajiaan, kaiken sen haltijoita, mitä me "omistamme". Silloin taipumuksemme elää mukavaa, itsekästä elämää murtuu, kun tajuamme, että Herramme oli alaston, vankeudessa ja outona kulkijana. Ja hänen pysyvä lähetyskäskynsä - "Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni" - tekee meille entistä rakkaammiksi seurakunnan toiminnan: omastaan jakamisen, opettamisen, saarnaamisen, kastamisen. Hänen tähtensä pyrimme olemaan uskollisia taloudenhoitajia.

Mitä on kristillinen taloudenhoito?

"Ettekö tiedä, että teidän ruumiinne on Pyhän Hengen temppeli? - - Te ette itse omista itseänne, sillä Jumala on ostanut teidät täydestä hinnasta. Tuottakaa siis ruumiillanne Jumalalle kunniaa!" (1. Kor. 6:19,20). Meidät on ostettu, lunastettu korkealla hinnalla. Me kuulumme Jumalalle. Mutta itse asiassa kysymys oli takaisin voittamisesta, sillä Jumala on meidät tehnyt, me olemme kuuluneet hänelle alusta lähtien (1. Moos. 1:1). Raamattu ilmaisee selvästi, että "Herran on maa ja kaikki mitä siinä on, maanpiiri ja ne jotka siinä asuvat" (Ps. 24:1).

Luomisessa Jumala jakoi omaisuuttaan ihmisen kanssa, ja hän pysyy jatkuvasti koko maailman omistajana (Ps. 24:1). Ristillä hän hankki uudelleen omakseen sen, minkä ihminen oli luovuttanut Saatanalle syntiinlankeemuksessa (1. Kor. 6:19-20). Nyt hän on asettanut seurakuntansa jäsenet hänen omaisuutensa taloudenhoitajiksi.

Taloudenhoitaja on henkilö, jolle on uskottu toisen omistaman kiinteistön tai talouden hoito. *1 Kristillinen taloudenhoito merkitsee "ihmisen vastuuta kaiken sen käytöstä, mitä Jumala on hänelle uskonut. Siihen kuuluu elämä, fyysinen olemus, aika, lahjat ja kyvyt, aineellinen omaisuus, tilaisuudet palvella toisia ja ihmisen tieto totuudesta." *2 Kristityn tehtävänä on hoitaa Jumalan omaisuutta. Hän näkee elämän Jumalan antamana tilaisuutena "oppia olemaan uskollinen taloudenhoitaja ja siten tulla kykeneväksi korkeampaan taloudenhoitoon tulevassa ikuisessa elämässä." *3

Kristilliseen taloudenhoitoon sisältyy siis laajasti ymmärtäen "elämän käyttö viisaasti ja epäitsekkäästi". *4

Eri tapoja tunnustaa Jumalan omistusoikeus

Elämä voidaan jakaa neljään perusalueeseen, joista jokainen on Jumalan lahja. Hän antoi meille ruumiin, kyvyt, ajan ja aineellista omaisuutta. Tämän lisäksi meidän on pidettävä huolta ympäristöstämme, joka on annettu hallintaamme.

Ruumiin taloudenhoito
Jumalan lapset ovat oman olemuksensa taloudenhoitajia. Meidän tulee rakastaa Jumalaa koko sydämestämme, koko sielustamme, koko voimallamme ja koko ymmärryksellämme (Luuk. 10:27).

Kristityllä on etuoikeus kehittää fyysisiä ja henkisiä voimiaan parhaan kykynsä ja parhaiden mahdollisuuksiensa mukaan. Näin tehdessään kristitty kunnioittaa Jumalaa ja voi olla suuremmaksi siunaukseksi lähimmäisilleen.

["Mutta tässäkin tarvitaan tasapainoa. "Terveyteen sinänsä ei pitäisi keskittyä liikaa. Sen on oltava osa kristityn luonnollista elämäntapaa. Liiallisesta terveyteen keskittymisestä voi tulla eräänlaista epäjumalanpalvelusta, joka estää meitä muodostamasta tyydyttävää suhdetta Jumalaan. Terveyden tarkoituksena on auttaa meitä palvelemaan Jumalaa. Siitä ei saa tulla itsetarkoitus" (Leo R. Van Dolson and J. Robert Spangler, Healthy, Happy, Holy, s. 43.)." (RS, 2/2009, s. 175.)]

Kykyjen taloudenhoito
Kullakin yksilöllä on omat erityistaitonsa. Joku voi olla musiikillisesti lahjakas, joku toinen taas taitava ompelija tai automekaanikko. Jotkut ystävystyvät helposti ja tulevat hyvin toimeen ihmisten parissa, kun taas toiset ovat luonnostaan taipuvaisempia yksinäiseen puurtamiseen.

Jokaista lahjaa voidaan käyttää joko tuottamaan kunniaa sen haltijalle tai sen alkuperäiselle Antajalle. Ihminen voi kehittää kykyjään Jumalan kunniaksi tai omaksi henkilökohtaiseksi edukseen.

Meidän tulisi viljellä niitä lahjoja, joita Pyhä Henki on meille antanut, voidaksemme moninkertaistaa nämä lahjat (Matt. 25). Hyvä taloudenhoitaja käyttää lahjojaan runsaasti tuottaakseen isännälleen mahdollisimman runsaan hyödyn.

["Vertauksissa talenteista ja kultarahoista on tärkeä ulottuvuus, joka meidän on huomioitava. Matteuksen 25. luvussa "isäntä" (jae 19) muutti pois maasta ja palasi pitkän ajan kuluttua selvittämään tilit palvelijoiden kanssa. Luukkaan 19. luvussa kerrotaan, että "ylhäinen mies lähti matkalle kaukaiseen maahan" (jae 12). Siellä hänestä tehtiin kuningas, ja sitten hän palasi takaisin. Jeesus viittaa selvästi itseensä. Hän halusi opetuslasten tietävän, että hän menisi pois ja kestäisi aikansa ennen kuin hän palaisi takaisin. Sitten kun hän palaa, hän pyytää palvelijoitaan tekemään tiliä siitä, mitä heille on annettu. - - Meidän ei tarvitse pelätä sitä, että hän tulee tarkastamaan taloudenhoitomme. Talenttinsa maahan haudanneen palvelijan syytös, että isäntä oli "ankara mies", oli täysin väärä. Pane merkille, että uskollisina taloudenhoitajina toimineet eivät jakaneet tätä kielteistä näkemystä." (RS, 2/2009, s. 177.)]

Ajan taloudenhoito
Uskollisina taloudenhoitajina me tuotamme Jumalalle kunniaa ajan viisaalla käytöllä. "Mitä teettekin, tehkää se täydestä sydämestä, niin kuin tekisitte sen Herralle ettekä ihmisille. Muistakaa, että saatte Herralta palkan, osuutenne perinnöstä. Palvelkaa Herraa Kristusta" (Kol. 3:23,24).

Raamattu kehottaa meitä: "Katsokaa siis tarkoin, miten elätte: älkää eläkö tyhmien tavoin, vaan niin kuin viisaat. Käyttäkää oikein jokainen hetki, sillä tämä aika on paha" (Ef. 5:15,16). Jeesuksen tavoin meidän tulee olla Isämme luona ja hänen asioillaan (Luuk. 2:49). Koska aika on Jumalan lahja, jokainen hetki on arvokas. Olemme saaneet sen muodostaaksemme luonnettamme ikuista elämää varten. Aikamme uskollinen taloudenhoito merkitsee sen käyttämistä Herramme tuntemiseen, lähimmäistemme auttamiseen ja evankeliumin levittämiseen.

Kun Jumala luomisessa antoi meille ajan, hän varasi siitä seitsemännen päivän, sapatin, pyhäksi ajaksi, käytettäväksi seurusteluun Jumalan kanssa. Mutta kuusi päivää annettiin ihmisperheelle käytettäväksi hyödylliseen työhön.

["Nykyajan kiireisessä maailmassa Jeesuksen esimerkki on virkistävä ja seuraamisen arvoinen. Jeesus työskenteli lujasti ja oli täysin omistautunut tehtävälleen. Hän piti kuitenkin huolen, ettei jäänyt ilman sapatin siunauksia. Evankeliumit tekevät täysin selväksi, että hänellä oli aikaa Isälleen, ystävilleen, rentoutumiseen ja hyvään ateriaan. Tällainen ajanhallinta (tai pikemminkin ajan taloudenhoito) osoittautuu siunaukseksi kaikille harjoittajalleen. Raamattu ei ylistä työnarkomaaneja yhtään sen enempää kuin laiskottelijoita. Kuten aina, on olemassa tasapaino, jossa suoritamme tarpeelliset tehtävät polttamatta itseämme loppuun henkisesti tai fyysisesti." (RS, 2/2009, s. 174.)]

Aineellisen omaisuuden taloudenhoito
Jumala antoi esivanhemmillemme vastuun maan hallitsemisesta, eläinkunnan vallitsemisesta ja Eedenin puutarhan hoidosta (1. Moos. 1:28; 2:15). Kaikki tämä annettiin heille ei ainoastaan nautittavaksi vaan myös hallittavaksi.

Yksi rajoitus kuitenkin asetettiin. He eivät saaneet syödä siitä puusta, joka antoi tiedon hyvästä ja pahasta. Tämä puu oli jatkuvana muistutuksena siitä, että Jumala oli koko maapallon omistaja ja sen korkein auktoriteetti. Noudattaessaan tätä rajoitusta ensimmäinen ihmispari osoitti uskoaan Jumalaan ja uskollisuuttaan häntä kohtaan.

Syntiinlankeemuksen jälkeen Jumala ei voinut enää käyttää testivälineenä tuota puuta. Mutta ihmissuku tarvitsi jatkuvaa muistutusta siitä, että Jumala oli kaiken hyvän ja täydellisen lahjan antaja (Jaak. 1:17) ja että hän antaa meille voiman hankkia varallisuutta (5. Moos. 8:18). Muistuttaakseen meitä siitä, että hän on kaiken siunauksen lähde, Jumala asetti kymmenys- ja uhrilahjajärjestelmän.

Tämä järjestelmä alkuaan takasi taloudellisen tuen Israelin temppelissä palvelevan papiston ylläpitämiseksi. Seitsemännen päivän adventistit ovat omaksuneet tämän leeviläisen mallin terveenä, raamatullisena menetelmänä evankeliumin maailmanlaajuisen levittämisen rahoittamiseksi. Jumala on järjestänyt niin, että hyvien uutisten jakaminen on riippuvainen Jumalan kansan alttiudesta ja uhrimielestä. Hän kutsuu kansansa jäseniä tulemaan hänen epäitsekkäiksi työtovereikseen siten, että he antavat hänelle kymmenykset ja uhrilahjat.

1. Kymmenykset
Kuten seitsemäs osa ajastamme (sapatti) kuuluu Jumalalle, samoin kymmenes osa kaikesta hankkimastamme aineellisesta varallisuudesta. Raamattu opettaa meille, että "kymmenesosa kaikesta maan tuotosta, sekä pellon sadosta että puiden hedelmistä, on Herran" (3. Moos.27:30,32). Se on palautettava hänelle hänen omaisuutenaan.

Kymmenysjärjestelmä on yksinkertaisuudessaan kaunis. Se vetoaa tasapuolisesti sekä rikkaaseen että köyhään. Samassa suhteessa kuin Jumala on antanut meille omaisuuttaan käyttöömme, meidän tulee palauttaa hänelle siitä kymmenykset.

Kun Jumala pyytää kymmenyksiä (Mal. 3:10), hän ei vetoa kiitollisuuteemme tai anteliaisuuteemme. Vaikka kiitollisuuden tuleekin olla osa siitä, mitä osoitamme Jumalaa kohtaan, palautamme kymmenykset, koska Jumala on niin käskenyt. Kymmenykset kuuluvat Herralle, ja hän edellyttää, että palautamme ne hänelle.

["Vaikkakaan kymmenysten palauttamista ei pidetä seurakunnan jäsenyyden ehtona, sen katsotaan olevan Raamatun esittämä velvoite, joka koskee jokaista uskovaa. Se on osa sitä hartaudenharjoitusta, johon hänen tulisi osallistua, jotta hän voisi uskossa vedota Jumalaan saadakseen luvatun siunauksen. "Tuokaa täydet kymmenykset aarrekammioon, jotta temppelissäni olisi ruokaa. Koetelkaa minua tällä tavalla, sanoo Herra Sebaot. Silloin saatte nähdä, että minä avaan taivaan ikkunat ja vuodatan teille sateen runsaan siunauksen" (Mal. 3:10)." (Seurakuntakäsikirja, 2001, s. 173.)]

a. Esimerkkejä kymmenysten palauttamisesta
Raamatun historian varhaisajoista alkaen kymmenykset on palautettu Herralle. Abraham antoi Melkisedekille, Korkeimman Jumalan papille, kymmenykset (1. Moos. 14:20). Näin tehdessään hän tunnusti Melkisedekin pappeuden ja osoitti, että hän tunsi hyvin tämän pyhän asetuksen. Tämä ohimennen mainittu viittaus kymmenysten maksamiseen osoittaa, että se oli jo hyvin varhain vakiintunut käytäntö.

Ilmeisesti myös Jaakob tunsi kymmenysvaatimuksen. Kotimaastaan lähteneenä pakolaisena hän lupasi Herralle: "Kaikesta, mitä sinä annat minulle, minä tuon sinulle kymmenykset" (1. Moos. 28:22). Israelin lähdettyä Egyptistä Jumala uudisti kymmenyksiä koskevan lain jumalalliseksi asetukseksi, jonka noudattamisesta riippui Israelin vauraus (3. Moos. 27:30-32; 4. Moos. 18:24,26,28; 5. Moos. 12:6,11,17).

Uusi testamentti ei suinkaan kumoa kymmenysperiaatetta, vaan päinvastoin katsoo sen olevan voimassa. Jeesus hyväksyi kymmenysten antamisen ja tuomitsi ne, jotka rikkoivat sen henkeä vastaan (Matt. 23:23). Vaikka Kristuksen sovitusuhria kuvaavat vertauskuvalliset uhrit, joista säädettiin seremonialaissa, lakkasivatkin olemasta voimassa Kristuksen kuolemassa, kymmenyksiä koskevat määräykset eivät lakanneet.

Koska Abraham on kaikkien uskovaisten isä, hän on kristityille esimerkki myös kymmenysten palauttamisessa. Niin kuin Abraham maksoi kymmenykset Melkisedekille, Korkeimman Jumalan papille, samoin uuden liiton uskovat antavat kymmenyksensä Kristukselle, joka on meidän ylipappimme Melkisedekin järjestyksen mukaan (Hepr. 5:9,10; 7:1-22). *5

b. Kymmenysten käyttö
Kymmenykset ovat pyhiä varoja, ja niitä on käytettävä vain pyhiin tarkoituksiin. Herra käski: "Kymmenesosa kaikesta maan tuotosta, sekä pellon sadosta että puiden hedelmistä, on Herran. Se on Herralle kuuluva pyhä lahja. - - Joka kymmenes eläin, joka kulkee karjaansa laskevan omistajan sauvan alitse, kuuluu Herralle" (3. Moos. 27:30-32). "Tuokaa täydet kymmenykset aarrekammioon, jotta temppelissäni olisi ruokaa" (Mal. 3:10).

Israelissa kymmenykset käytettiin yksinomaan leeviläisten ylläpitoon. Leeviläiset eivät saaneet mitään omaa maa-aluetta, kuten muut heimot, vaan heidän tuli käyttää kaikki aikansa Israelin jumalanpalvelustoiminnan vahvistamiseen, pyhäkköpalvelukseen ja kansan opettamiseen tuntemaan Herran lakia (4. Moos. 18:21,24).

Ristiinnaulitsemisen jälkeen, kun leeviläisen pappeuden Jumalan säätämä tehtävä oli päättynyt, kymmenykset oli edelleenkin käytettävä Jumalan seurakunnan saarnatoimen tukemiseen. Paavali valaisi tätä periaatetta rinnastamalla leeviläistä palvelusta uuden liiton evankeliumin julistukseen. Hän kirjoitti: "Kun me olemme kylväneet teihin hengellisen kylvön, olisiko liikaa, jos korjaisimme teiltä aineellisen sadon? Jos muilla on oikeus saada teiltä jotakin, eikö vielä suuremmalla syyllä meillä? - - Ettekö tiedä, että temppelissä palvelevat papit saavat temppelistä elatuksensa ja ne, jotka toimittavat uhrit, saavat alttareille tuoduista uhreista osuutensa? Samoin on Herra määrännyt, että evankeliumin julistajien tulee saada elantonsa evankeliumista" (1. Kor. 9:11-14).

Näin ollen seurakunnan jäsenet tuovat auliisti kymmenyksensä "aarrekammioon, jotta temppelissäni olisi ruokaa" (Mal. 3:10) - toisin sanoen, jotta Jumalan seurakunnalla olisi riittävästi varoja ylläpitämään sananpalvelijoita ja viemään evankeliumin sanomaa eteenpäin. *6,7

["Paikallinen seurakunta ei käytä kymmenysvaroja, vaan tilittää ne edelleen piirikuntaan. Näin kymmenykset kaikista seurakunnista kerääntyvät piirikunnan taloustoimistoon. Piirikunta lähettää kymmenennen osan saamistaan kymmenyksistä unionille. Unioni vuorostaan toimittaa pääkonferenssille tai sen osastolle kymmenykset kaikista vastaanottamistaan kymmenyksistä. Näin piirikunta, unioni ja pääkonferenssi saavat varoja, joilla voivat ylläpitää palveluksessaan olevia työntekijöitä ja kattaa Jumalan työstä aiheutuvat kustannukset omilla työ- ja vastuualueillaan." (Seurakuntakäsikirja, 2001, s. 171,172.)]

2. Uhrilahjat
Kiitolliset kristityt eivät voi rajoittaa tukeaan seurakunnalle vain kymmenyksiin. Israelissa pyhäkköteltan ja myöhemmin temppelin rakentaminen oli rahoitettu vapaaehtoisin lahjoin (2. Moos. 36:2-7; vrt. 1. Aikak. 29:14). Erityisuhrilahjoin katettiin näiden jumalanpalveluspaikkojen ylläpidosta aiheutuneet kustannukset (2. Moos. 30:12-16; 2. Kun. 12:4,5; 2. Aikak. 24:4-13; Neh. 10:32,33). Israelilaiset antoivat luultavasti neljänneksen tai jopa kolmanneksen tuloistaan uskonnollisiin ja hyväntekeväisyystarkoituksiin. Johtiko näin runsas antaminen köyhyyteen? Päinvastoin, Jumala lupasi siunata heitä heidän uskollisuutensa tähden (Mal. 3:10-12). *8

Tänäkin aikana Herra kutsuu meitä antamaan runsaasti sen mukaan kuin hän on meitä siunannut. Lahjoja tarvitaan rakentamaan, ylläpitämään ja käyttämään kirkkoja sekä perustamaan lääkintätyökeskuksia, joissa on nähtävissä evankeliumin merkitys käytännössä.

Tulisiko meidän antaa yhtä paljon kuin israelilaiset, vai eikö heidän esimerkkinsä ole enää sovellettavissa nykyaikaan? Uudessa testamentissa Jeesus esitti todellisen kristillisen taloudenhoidon periaatteen: Jumalalle antamiemme lahjojen tulisi olla oikeassa suhteessa siihen valoon ja niihin etuoikeuksiin, joista olemme saaneet nauttia. Hän sanoi: "Jolle on paljon annettu, siltä paljon vaaditaan, ja jolle on paljon uskottu, se pannaan paljosta vastaamaan" (Luuk. 12:48). Kun Jeesus lähetti seuraajansa lähetystyöhön, hän sanoi: "Lahjaksi olette saaneet, lahjaksi antakaa" (Matt. 10:8). Tämä periaate soveltuu myös taloudellisten siunauksiemme jakamiseen.

Missään Uudessa testamentissa ei tätä järjestelmää ole poistettu tai muutettu. Kun vertaamme omia etuisuuksiamme ja siunauksiamme israelilaisten vastaaviin havaitsemme, että Jeesuksessa olemme osallistuneet selvästi enemmästä kuin he. Kiitollisuutemme saa vastaavan ilmauksensa suuremmassa alttiudessamme antaa varoistamme evankeliumin levittämiseksi toisille. *9 Mitä laajemmalle evankeliumia levitetään, sitä suurempaa tukea se tarvitsee.

[Paikallisen seurakunnan tärkein tulolähde on liittouhri, joka kerätään jumalanpalveluksen yhteydessä. Siitä jää 70% seurakunnan omaan käyttöön ja 30% tilitetään piirikuntaan. Liittouhrilla katetaan seurakuntasalin ylläpitokustannukset sekä rahoitetaan paikallista evankelioimistyötä. Seurakuntalaisilla on sapattisin myös mahdollisuus antaa lahja ulkolähetystyöhön. Ulkolähetyslahja tilitetään kokonaisuudessaan kansainvälisen adventtikirkon keskustoimistoon (pääkonferenssiin). Sillä tuetaan lähetystyötä eri puolilla maailmaa. Liittouhriin ja ulkolähetyslahjaan osallistuminen on täysin vapaaehtoista. "Kukin antakoon sen mukaan kuin on mielessään päättänyt, ei vastahakoisesti eikä pakosta, sillä iloista antajaa Jumala rakastaa" (2. Kor. 9:7). (lisätty 2.10.11.)]

3. Miten käytämme itsellemme jäävät varat
Kristillisen taloudenhoidon periaate on sovellettavissa yhtä hyvin siihen, mitä meille jää jäljelle, kuin siihen, mitä olemme antaneet pois. Vaikka kymmenykset mittaavatkin uskollisuuttamme Jumalaa kohtaan aineellisissa asioissamme, *10 meitä koetellaan myös sen osalta, mitä on jäänyt jäljelle.

["Älkää myöskään unohtako tehdä hyvää ja antaa omastanne, sillä sellaiset uhrit ovat Jumalalle mieleen" (Hepr. 13:16).]

Se, miten käytämme aineellista omaisuuttamme, osoittaa, miten paljon rakastamme Jumalaa ja lähimmäisiämme. Rahalla voidaan tehdä paljon hyvää. Meidän käsissämme se voi ruokkia nälkäisiä, juottaa janoisia ja vaatettaa alastomia (Matt. 25:34-40). Jumalan näkökulmasta rahalla on arvoa vain sikäli kuin sitä käytetään elämälle välttämättömien hyödykkeiden hankkimiseen, toisten auttamiseen ja Jumalan työn tukemiseen.

4. Uskottomuus kymmenyksissä ja uhrilahjoissa
Yleisesti ottaen ihmiset ovat tietämättömiä kristillistä taloudenhoitoa koskevista jumalallisista periaatteista. Kristityistäkin vain muutamat tunnustavat vastuunsa Jumalan taloudenhoitajina. Jumalan asenne israelilaisten uskottomuuteen antaa meille selvän käsityksen siitä, miten hän suhtautuu tähän asiaan. Kun israelilaiset käyttivät kymmenyksiä ja uhrilahjoja omaksi hyödykseen, Jumala varoitti heitä riistosta (Mal. 3:8) ja selittti heidän taloudellisten vaikeuksiensa johtuvan heidän uskottomuudestaan: "Kirous on teidän osananne, koska te kaikki, koko kansa, petätte minua" (Mal. 3:9).

Herra ilmaisi kärsivällisyytensä, rakkautensa ja armonsa esittämällä varoituksensa edellä armotarjouksensa: "Kääntykää minun puoleeni, niin minäkin käännyn teidän puoleenne" (Mal. 3:7). Hän tarjosi heille runsaita siunauksia ja haastoi heidät koettelemaan hänen uskollisuuttaan. "Tuokaa täydet kymmenykset aarrekammioon, jotta temppelissäni olisi ruokaa. Koetelkaa minua tällä tavalla, sanoo Herra Sebaot. - Silloin saatte nähdä, että minä avaan taivaan ikkunat ja vuodatan teille sateen runsaan siunauksen. Minä karkotan heinäsirkat mailtanne, ne eivät enää tuhoa peltojenne satoa, tarhojenne viiniköynnös ei jää hedelmää vaille, sanoo Herra Sebaot. - Silloin kaikki kansat ylistävät teidän onneanne, sillä maanne on oleva ihana maa, sanoo Herra Sebaot" (Mal. 3:10,12).

Ympäristön taloudenhoito
Nykyaikainen tiede on tehnyt maapallosta yhden suuren tutkimus- ja koelaboratorion. Tällainen tutkimus tuottaa monia etuja, mutta teollinen vallankumous on myös johtanut ilman, veden ja maan saastumiseen. Joissakin tapauksissa teknologia on pikemminkin riistänyt luontoa kuin hoitanut sitä viisaasti.

Me olemme tämän maailman taloudenhoitajia, ja meidän tulisi tehdä kaikki voitavamme elämän suojelemiseksi kaikilla tasoilla, jotta ekologinen tasapaino säilyisi. Toisessa tulemuksessan Kristus tuhoaa "ne, jotka tuhoavat maata" (Ilm. 11:18). Tästä näkökulmasta katsoen kristityt taloudenhoitajat eivät ole vastuussa vain omasta omaisuudestaan vaan myös koko ympärillään olevasta maailmasta.

[Adventistien hallintokomitean lausunto pääkonferenssin kokouksessa Utrechtissa Alankomaissa 29.6.-8.7.1995: "Seitsemännen päivän adventistit uskovat, että ihmiskunta luotiin Jumalan kuvaksi edustamaan häntä hänen taloudenhoitajinaan ja hallitsemaan luontoa uskollisella ja hyödyllisellä tavalla. - - Valitettavasti turmelus ja riisto ovat päässeet valtaan ihmisten vastuualueella. Enenevässä määrin ihmiset suuruudenhullulla toiminnallaan hävittävät luonnonvaroja aiheuttaen siten suurta kärsimystä, ympäristötuhoja ja ilmastonmuutoksen vaaran. - - Seitsemännen päivän adventistit kannattavat yksinkertaista, tervettä elämäntapaa, jossa ihmiset eivät astu pidäkkeettömän kuluttamisen, tavaran haalimisen ja jätteiden tuottamisen oravanpyörään. Kehotamme kunnioittamaan luomakuntaa, käyttämään luonnonvaroja hillitysti, arvioimaan uudelleen tarpeemme ja arvostamaan luotua elämää." (RS, 1/2012, s. 57.)]

Kristus taloudenhoitajana

Oikea taloudenhoito on epäitsekästä. Se merkitsee itsensä antamista täysin Jumalalle ja palvelua ihmiskunnan hyväksi. Rakkaudesta meitä kohtaan Jeesus kesti ristin julmuuden, sitäkin syvemmän kivun siitä, että joutui omiensa hylkäämäksi, ja Jumalan hylkäämäksi tulemisen äärettömän tuskan. Mitä voisimme koskaan antaa hänelle sellaista, mitä voitaisiin vähääkään verrata tuohon lahjaan? Hänen antamansa lahjan suuruus ei perustunut siihen, mitä hän omisti - vaikka hän omistikin kaiken - vaan häneen itseensä. Tällaista on kristillinen taloudenhoito. Kun katselemme tuota suurinta uhria, se vetää meitä puoleensa tullaksemme hänen kaltaisekseen. Se muuttaa meitä, jotta meistä muodostuisi muista huolta pitävä seurakunta - seurakunta, joka välittää sekä niistä, jotka ovat uskovien yhteisön sisäpuolella, että niistä, jotka ovat ulkopuolella. Koska Kristus kuoli koko maailman puolesta, kristillinen taloudenhoito koskee laajimmassa merkityksessään koko maailmaa.

Taloudenhoidon siunaukset

Jumala on asettanut meidät taloudenhoitajikseen siksi, että siitä on hyötyä meille itsellemme, ei hänelle.

Henkilökohtainen siunaus
Jumala pyytää meitä jatkuvasti pyhittämään hänelle koko elämämme - aikamme, kykymme, ruumiimme ja aineellisen omaisuutemme. Yhtenä syynä tähän on se, että hän tahtoo edistää omaa hengellistä kasvuamme ja luonteemme kehittymistä. Kun meitä pidetään jatkuvasti tietoisina siitä, että Jumala omistaa kaiken ja että hän osoittaa meitä kohtaan alati rakkauttaan, oma rakkautemme ja kiitollisuutemme kasvaa.

Uskollinen taloudenhoito auttaa meitä myös saamaan voiton ahneudestamme ja itsekkyydestämme. Ahneus, joka on yksi ihmisen suurimmista vihollisista, tuomitaan kymmenessä käskyssä. Myös Jeesus varoitti siitä: "Karttakaa tarkoin kaikenlaista ahneutta. Ei kukaan voi rakentaa elämäänsä omaisuuden varaan, vaikka sitä olisi kuinka paljon tahansa" (Luuk. 12:15). Säännöllinen omastaan antaminen auttaa juurimaan elämästä ahneuden ja itsekkyyden.

Kristillinen taloudenhoito johtaa kehittämään taloudellisuutta ja tehokkuutta. Ne, jotka "ovat ristiinnaulinneet vanhan luontonsa himoineen ja haluineen" (Gal. 5:24), eivät käytä mitään itsensä hemmotteluun. "Kun kristillisen taloudenhoidon periaatteille annetaan elämässä johtoasema, sielu saa valaistusta, tarkoitusperät lujittuvat, ihmisten välisistä suhteista karsitaan pois kaikki vahingolliset tekijät, liikesuhteissa noudatetaan kultaisen säännön periaatetta ja sielujen voittamisesta tulee hallitseva vaikutin. Tällaisia ovat ne runsaat siunaukset, joita Jumala tarjoaa elämässä, jolle on ominaista usko ja uskollisuus." *11

Syvää tyydytystä ja iloa kumpuaa siitä varmuudesta, että kaikkeen, mikä on omistettu niiden pelastamiseksi, joiden puolesta Jeesus kuoli, hän kirjoittaa sanat: "Kaiken, minkä te olette tehneet yhdelle näistä vähäisimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle" (Matt. 25:40). "Ei ole mitään, mikä olisi liian kallisarvoista uhrattavaksi Jeesukselle. Jos palautamme hänelle hänen meille uskomiaan rahatalentteja, hän on antava meille enemmän niitä. Hän palkitse jokaisen ponnistuksen, jonka teemme Kristuksen hyväksi, ja jokainen hänen nimessään suorittamamme tehtävä palvelee omia etujamme." *12

Siunaus toisille
Todelliset kristityt taloudenhoitajat ovat siunaukseksi kaikille, joita he kohtaavat. He toteuttavat Paavalin kehotusta: "Kehota heitä tekemään hyvää, keräämään rikkaudekseen hyviä tekoja ja jakamaan anteliaasti omastaan muille. Näin he kokoavat itselleen aarteen, hyvän perustuksen tulevaisuutta varten, niin että voittavat omakseen todellisen elämän" (1. Tim. 6:18,19).

Kristillinen taloudenhoito merkitsee muiden palvelemista ja halukkuutta jakaa kaikkea sitä, mitä Jumala on armollisesti antanut meille ollaksemme muille hyödyksi. Tämä merkitsee sitä, että "enää emme katso elämän riippuvan siitä, miten paljon meillä on rahaa, miten paljon omistamme arvonimiä, miten tärkeitä ihmisiä tunnemme, millaisessa talossa ja ympäristössä asumme tai miten merkittävän aseman ja vaikutusvallan luulemme omistavamme." *13 Todellinen elämä merkitsee Jumalan tuntemista. Silloin voimme kehittää hänen kaltaisiaan luonteenpiirteitä ja antaa mitä voimme sen mukaan kuin hän on meitä siunannut. Todellinen antaminen Kristuksen hengessä on todellista elämää.

Siunaus seurakunnalle
Seurakunnalle on elintärkeätä omaksua Raamatun suunnitelma kristillisestä talouden hoidosta. Kun seurakunnan jäsenet harjoittavat jatkuvasti antamista, seurauksena on seurakuntaruumiin vahvistuminen. Sellainen seurakunta jakaa Kristukselta saamiaan siunauksia ja on valmis vastaamaan niihin tarpeisiin, joita esiintyy Jumalan työssä. Tällaisella seurakunnalla on riittävästi varoja saarnatyön tukemiseen, Jumalan valtakunnan levittämiseen seurakunnan lähiympäristössä ja aina maan ääriin saakka. Se on valmis antamaan aikaansa, lahjojaan ja varojaan Jumalan käyttöön. Näin seurakunta osoittaa rakkauttaan ja kiitollisuuttaan Jumalan antamista siunauksista.

Kristus lupasi tulla takaisin sitten, kun valtakunnan evankeliumi on julistettu kaikkialla maailmassa "kaikille kansoille todistukseksi" (Matt. 24:14). Siksi kaikkia kutsutaan olemaan hänen työtovereitaan ja taloudenhoitajiaan. Näin seurakunnan todistus on oleva voimakkaana siunauksena maailmalle, ja seurakunnan uskolliset taloudenhoitajat iloitsevat nähdessään evankeliumin siunausten ulottuvan kaikkialle.

Lähdeviitteet ja huomautukset
1. Webster's New Universal Unabridged Dictionary, 2nd ed., 1979, s. 1786.

2. SDA Encyclopedia, rev. ed., s. 1425.
3. Sama.
4. Paul G. Smith, Managing God's Goods (Nashville: Southern Pub. Assn., 1973), s. 21.
5. Ks. C. G. Tuland, "Tithing in the New Testament", Ministry, Oct.1961, s. 12.
6. Esim. 2. Moos. 27:20 Herra antoi erityisohjeet öljyn hankkimisesta pyhäkön lamppuihin. Tästä aiheutuvia kustannuksia ei kuitenkaan katettu kymmenyksillä. Katso myös White, Counsels on Stewardship (Washington, D.C.: Review and Herald, 1940), s. 102,103. Hän sanoo, että Raamatun opettajien palkkaus kirkon ylläpitämissä kouluissa tulisi hoitaa kymmenysvaroista (sama, s. 103), mutta että kymmenysvaroja ei tulisi käyttää muihin koulun menoihin, oppilaslainoihin tai kirjaevankelistojen tukemiseen (White, Testimonies, vol. 9, s. 248,249; White, Selected Messages II, s. 209). Näitä Jumalan työn muotoja tulee tukea ja ylläpitää uhrilahjoin.
7. T. H. Jemison on esittänyt muutamia käytännöllisiä ehdotuksia siitä, miten kymmenykset olisi laskettava. Hän kirjoittaa: "Kymmenysten laskeminen palkasta on helppoa. Tavallisesti siinä ei ole vähennettävissä mitään liikekuluja eli tulon hankkimisesta aiheutuneita kustannuksia. Kymmenykset ovat kymmenen prosenttia palkasta. - -
"Liiketoiminnasta saatujen tulojen suhteen kymmenysten maksaminen eroaa eri tavoin verrattuna edellä mainittuun kymmenysten laskemiseen palkasta. Tukku- ja vähittäiskauppias vähentää ennen kymmenysten laskemista ne kulut, jotka ovat aiheutuneet hänen liiketoiminnastaan. Niihin kuuluvat työvoimakustannukset, lämpö, valaistus, vakuutukset, vuokrat ja muut vastaavanlaiset kulut. Näihin ei tietenkään kuulu hänen henkilökohtaisia tai hänen perheensä elinkustannuksia.
"Maanviljelijä vähentää tuloista vastaavasti maatilanhoidosta aiheutuneet kulut - palkat, apulannat, korjaukset, korot, verot ym. Toisaalta maanviljelijän tulee laskea omaksi tulokseen myös ne tilan tuotteet, joita hän perheineen käyttää, sillä ne vähentävät perheen elinkustannuksia ja siten muodostavat tulolähteen.
"Vastaavasti voivat menetellä tehtailijat, sijoittajat ja akateemisen ammatin harjoittajat kuten lääkärit, asianajajat jne. Tarkka kirjanpito, jota nykyisin vaaditaan kaikessa liiketoiminnassa, tekee helpoksi laskea kymmenykset voitosta. Jotkut liikemiehet ovat sisällyttäneet kymmenyslaskennan tavalliseen kirjanpitojärjestelmäänsä.
"Toisinaan vaimo, jonka aviomies ei maksa kymmenyksiä, kokee vaikeana ratkaista, miten hänen itsensä tulisi suhtautua kymmenysten maksamiseen. Joissakin tapauksissa vaimo voi maksaa kymmenykset niistä varoista, joita hän saa kotitalouden kustannuksia varten. Toisissa tapauksissa se ei ole mahdollista. Tällöin hänellä ei ole ehkä muuta mahdollisuutta kuin maksaa kymmenykset vain sellaisesta ylimääräisestä tulosta, jota hän saattaa ansaita tai saada lahjaksi. 'Hänen lahjaansa pidetään arvossa sen mukaan, mitä hänellä on, eikä vaadita sellaista, mitä hänellä ei ole' (2. Kor. 8:12)" (Christian Beliefs, s. 267).
8. Jotkut Raamatun tutkijat uskovat, että israelilaiset maksoivat ainakin kahdet kymmenykset (joidenkin arvelun mukaan kolmet) erilaisten lahjojen lisäksi. Ensimmäisistä kymmenyksistä Herra oli sanonut: "Leevin jälkeläisille minä annan perintöosaksi kaikki kymmenykset. Se on korvaus siitä työstä, jonka he tekevät pyhäkköteltassa" (4. Moos. 18:21). Mutta toisista kymmenyksistä hän sanoi: "Teidän tulee syödä viljanne, viininne ja öljynne kymmenykset sekä nautojenne, lampaittenne ja vuohienne esikoiset Herran, Jumalanne, edessä siinä paikassa, jonka hän valitsee nimensä asuinsijaksi. Näin te opitte olemaan koko elinaikanne kuuliaisia Herralle, Jumalallenne" (5. Moos. 14:23). Kahtena vuotena kolmesta israelilaisten tuli viedä nämä kymmenykset tai vastaava rahamäärä pyhäkköön. Siellä se käytettiin uskonnollisiin juhliin sekä myös avustukseksi leeviläisille, muukalaisille, orvoille ja leskille. Joka kolmantena vuotena israelilaiset saivat käyttää toiset kymmenyksensä kotonaan leeviläisten ja köyhien hyväksi. Toiset kymmenykset käytettiin siis vieraanvaraisuuteen ja hyväntekeväisyyteen (5. Moos. 14:27-29; 26:12). Katso White, Alfa ja omega 2, (Kirjatoimi, Tampere, 2.p. ,1988), s. 124; "Tithe," SDA Bible Dictionary, rev. ed. s. 1127.
9. Vrt. White, Testimonies, vol. 3, s. 392.
10. Hallintaoikeus ja omistusoikeus ovat kaksi eri asiaa. Asenteemme kymmenyksiin osoittaa tunnustammeko, että olemme vain taloudenhoitajia, vai esiinnymmekö ikään kuin olisimme omistajia.
11. Froom, "Stewardship in Its Larger Aspects", Ministry, s. 20.
12. White, Testimonies, vol. 4, s. 19.
13. P.G. Smith, s. 72.

22 Kristityn elämäntavat

Perusopinkohtien sisällysluettelo