ISÄ
Perusluonteiset opinkohdat 3

"Filippus sanoi hänelle: "Herra, näytä meille Isä, niin me tyydymme".  Jeesus sanoi hänelle: "Niin kauan aikaa minä olen ollut teidän kanssanne, etkä sinä tunne minua, Filippus! Joka on nähnyt minut, on nähnyt Isän; kuinka sinä sitten sanot: 'Näytä meille Isä'?"
Joh. 14:8,9

Suuri tuomion päivä alkaa. Liekehtivät valtaistuimet palavine pyörineen liikkuvat paikoilleen. Vanhaikäinen istuutuu. Muodoltaan majesteettisena hän johtaa oikeudenistuntoa. Hänen pelottava läsnäolonsa vaikuttaa voimakkaasti kaikkiin, jotka ovat läsnä suuressa oikeussalissa. Lukuisa joukko todistajia seisoo hänen edessään. Oikeus asettuu istumaan, ja kirjat avataan ja ihmisten elämästä kertovien muistiinpanojen tutkiminen alkaa (Dan. 7:9,10).

Koko maailmankaikkeus on odottanut tätä hetkeä. Isä Jumala panee toimeen oikeutensa kaikkea pahuutta vastaan. Oikeus antaa päätöksensä: "Korkeimman pyhät saivat oikeutensa" (Dan. 7:22). Riemullinen ylistys ja kiitos kaikuu halki taivaan. Jumalan luonne nähdään kaikessa kunniassaan ja hänen ihmeteltävä nimensä saa kunnian kautta koko maailmankaikkeuden.

Näkemyksiä Isästä

Isää Jumalaa ymmärretään usein väärin. Monet ovat selvillä Kristuksen ja Pyhän Hengen tehtävistä, mutta mitä Isällä on tekemistä meidän kanssamme? Onko hän, toisin kuin armorikas Poika ja Pyhä Henki, täysin erossa meidän maailmastamme, kuin poissaoleva maanomistaja, järkkymätön kaiken alkusyy?

Vai onko hän, kuten jotkut ajattelevat, "Vanhan testamentin Jumala" - koston Jumala, jonka asennetta parhaiten luonnehtii sanonta "silmä silmästä ja hammas hampaasta" (Matt. 5:38; vrt. 2. Moos. 21:24); vaativa Jumala, joka ei tyydy vähempään kuin täydellisyyteen! Onko hän Jumala, joka on täysin vastakkainen Uuden testamentin kuvaukselle rakastavasta Jumalasta, joka kääntää toisenkin posken ja kulkee toisenkin virstan (Matt. 5:39-41)?

Isä Jumala Vanhassa testamentissa

Vanhan ja Uuden testamentin yhteys ja niiden yhteinen lunastussuunnitelma ilmenee siinä, että sama Jumala puhuu ja toimii molemmissa testamenteissa kansansa pelastamiseksi. "Monet kerrat ja monin tavoin Jumala muinoin puhui isillemme profeettojen suulla, mutta näinä viimeisinä aikoina hän on puhunut meille Pojassaan, jonka hän on pannut kaiken perilliseksi ja jonka välityksellä hän myös on luonut maailmat" (Hepr. 1:1,2). Vaikka Vanha testamentti viittaa jumaluuden persooniin, se ei tee eroa näiden persoonien välillä. Mutta Uusi testamentti osoittaa, että Kristus, Jumalan Poika, toimi luomisessa (Joh. 1:1-3,14; Kol. 1:16) ja että hän oli se Jumala, joka johti Israelin ulos Egyptistä (1. Kor. 10:1-4; 3. Moos. 3:14; Joh. 8:58). Se mitä Uusi testamentti sanoo Kristuksen tehtävästä luomisessa ja Egyptistä lähdössä, antaa meidän ymmärtää, että Vanha testamenttikin esittää meille usein kuvan Isästä Jumalasta Pojan toiminnan kautta. "Jumala itse teki Kristuksessa sovinnon maailman kanssa" (2. Kor. 5:19). Vanha testamentti kuvailee Isää seuraavin tavoin:

Armon Jumala
Yksikään syntinen ihmisolento ei ole koskaan nähnyt Jumalaa (2. Moos. 33:20). Meillä ei ole ainuttakaan valokuvaa hänen piirteistään. Jumala ilmaisi luonteensa armollisilla teoillaan ja sanoilla, jotka hän julisti Mooseksen edessä: "Herra, Herra on laupias Jumala, hän antaa anteeksi. Hän on kärsivällinen, ja hänen hyvyytensä ja uskollisuutensa on suuri. Hän on armollinen tuhansille ja antaa anteeksi pahat teot, rikkomukset ja synnit, mutta ei jätä syyllistä rankaisematta. Lapset ja lasten lapset aina kolmanteen ja neljänteen polveen saakka hän panee vastaamaan isiensä pahoista teoista" (2. Moos. 34:6,7; vrt. Hepr. 10:26,27). Armo ei kuitenkaan sokeasti anna anteeksi, vaan sitä ohjaa oikeudenmukaisuuden periaate. Ne, jotka hylkäävät hänen armonsa, niittävät rangaistuksen pahuudestaan.

Siinailla Jumala ilmaisi toivonsa saada olla Israelin ystävä ja olla heidän kanssaan. Hän sanoi Moosekselle: "Tehkööt he minulle pyhäkön asuakseni heidän keskellään" (2. Moos. 25:8). Koska pyhäkkö oli Jumalan maallinen asunto, siitä tuli Israelin uskonnollisen elämän keskus.

Liiton Jumala
Koska Jumala halusi solmia kestäviä suhteita ihmiskuntaan, hän teki juhlallisen liiton Nooan (1. Moos. 9:1-17) ja Abrahamin (1. Moos. 12:1-3,7; 13:14-17; 15:1,5,6; 17:1-8; 22:15-18) kanssa. Nämä liitot paljastavat persoonallisen, rakastavan Jumalan, joka on kiinnostunut kansansa hyvinvoinnista. Nooalle Jumala antoi vakuutuksen säännöllisesti toistuvista vuodenajoista (1. Moos. 8:22) sekä siitä, ettei koskaan enää nousisi maailmanlaajuista vedenpaisumusta (1. Moos. 9:11); Abrahamille hän lupasi lukuisia jälkeläisiä (1 .Moos. 15:5-7) sekä maan, missä hän ja hänen jälkeläisensä saisivat asua (1. Moos. 15:18; 17:8).

Lunastava Jumala
Eksoduksen Jumalana hän teki ihmeitä johtaessaan orjakansan vapauteen. Tämä suuri lunastava teko muodostaa taustan koko Vanhalle testamentille ja on esimerkkinä hänen kaipauksestaan saada olla meidän lunastajamme. Jumala ei ole kaukainen, erossa pysyttelevä, välinpitämätön persoona, vaan olento, joka on hyvin läheisesti mukana meidän asioissamme.

Erityisesti psalmin kirjoittajaa innoitti Jumalan rakastavan myötäelämisen syvyys: "Kun minä katselen taivasta, sinun kättesi työtä, kuuta ja tähtiä, jotka olet asettanut paikoilleen - mikä on ihminen! Kuitenkin sinä häntä muistat. Mikä on ihmislapsi! Kuitenkin pidät hänestä huolen" (Ps. 8:4,5). "Minä rakastan sinua, Herra, sinä olet minun voimani. Sinä päästit minut turvaan, sinä olet vuorilinnani. Jumalani, sinuun minä turvaudun, sinä olet kallio, olet kilpeni, sinulta saan avun ja suojan" (Ps. 18:2,3). "Ei hän halveksinut heikkoa eikä karttanut kurjaa, ei kääntänyt pois kasvojaan vaan kuuli, kun huusin" (Ps. 22:25).

Turvan Jumala
Daavid näki Jumalan olentona, jossa voimme löytää turvan - aivan kuin ne kuusi israelilaista turvakaupunkia, jonne syyttömät pakolaiset voivat paeta. Psalmien toistuvana teemana on "turva", joka kuvaa sekä Kristusta että Isä Jumalaa. Jumaluus oli turvapaikka. "Kun vaara uhkaa, hän ottaa minut majaansa. hän antaa minulle suojan teltassaan, nostaa minut turvaan kalliolle" (Ps. 27:5). "Jumala on turvamme ja linnamme, auttajamme hädän hetkellä" (Ps. 46:2). "Niin kuin vuoret ympäröivät Jerusalemia, niin suojaa Herra kansaansa, nyt ja aina" (Ps. 125:2).

Psalmirunoilija ilmaisi voimakkaan jumalkaipuunsa näillä sanoilla: "Niinkuin peura janoissaan etsii vesipuroa, niin minä kaipaan sinua, Jumala. Minun sieluni janoaa Jumalaa, elävää Jumalaa" (Ps. 42:2,3). Kokemuksestaan Daavid todisti: "Jätä taakkasi Herran käteen, hän pitää sinusta huolen. Hän ei ikinä salli hurskaan sortua" (Ps. 55:23). "Luottakaa aina Jumalaan, tuokaa hänen eteensä kaikki mikä sydäntänne painaa! Jumala on turvamme" (Ps. 62:9) "Herra, sinä olet laupias Jumala ja annat anteeksi, sinä olet kärsivällinen ja sinun hyvyytesi ja uskollisuutesi on suuri" (Ps. 86:15).

Anteeksiantava Jumala
Tehtyään aviorikoksen ja murhan Daavid rukoili hartaasti: "Jumala, ole minulle armollinen hyvyydessäsi, pyyhi pois minun syntini suuren laupeutesi tähden." "älä karkota minua kasvojesi edestä, älä ota minulta pois pyhää henkeäsi" (Ps. 51:3,13). Häntä lohdutti vakuutus siitä, että Jumala on ihmeellisen armollinen. "Sillä niin kuin taivas on korkea maan yllä, niin on Herran armo suuri niille, jotka pelkäävät ja rakastavat häntä. Niin kaukana kuin itä on lännestä, niin kauas hän siirtää meidän syntimme. Niin kuin isä armahtaa lapsiaan, niin armahtaa Herra niitä, jotka pelkäävät ja rakastavat häntä. Hän tuntee meidät ja tietää meidän alkumme, muistaa, että olemme maan tomua" (Ps. 103:11-14).

Hyvä Jumala
Jumala on olento, "joka hankkii oikeutta sorretuille, nälkäisille hän antaa leipää. Herra päästää vangitut kahleista, hän antaa sokeille näön ja nostaa maahan painetut jaloilleen. Herra rakastaa oikeamielisiä, hän suojelee muukalaisia ja tukee leskiä ja orpoja" (Ps. 146:7-9). Miten valtavan kuvan psalmit antavatkaan Jumalasta!

Uskollinen Jumala
Jumalan suuruudesta huolimatta Israel vaelsi miltei jatkuvasti pois hänen luotaan (3. Moos. 26; 5. Moos. 28). Jumalan esitetään rakastavan Israelia niin kuin aviomies rakastaa vaimoaan. Hoosean kirja kuvaa sattuvasti Jumalan uskollisuutta räikeän uskottomuuden ja hylkäämisen keskellä. Jumalan jatkuva anteeksiantamus paljastaa hänen luonteensa, jolle on leimaa-antavaa varaukseton rakkaus.

Vaikka Jumala salli Israelin kokea onnettomuuksia, jotka aiheutuivat Israelin uskottomuudesta - näin Jumala koetti ohjata Israelia oikealle tielle - Jumala siitä huolimatta ympäröi kansansa armollaan. Hän vakuutti kansalleen: "'Sinä olet palvelijani, minä olen sinut valinnut, en sinua väheksynyt'- älä pelkää, minä olen sinun kanssasi! älä arkana pälyile ympärillesi - minä olen sinun Jumalasi. Minä vahvistan sinua, minä autan sinua, minä tuen sinua vakaalla, lujalla kädelläni" (Jes. 41:9,10). Huolimatta kansan uskottomuudesta Jumalalla oli hellä suunnitelma, joka sisälsi suurenmoisen lupauksen: "Sitten he tunnustavat omat syntinsä ja isiensä synnit, luopumuksensa ja niskoittelunsa - - Jos heidän paatunut mielensä silloin nöyrtyy ja he sovittavat syntinsä, minä muistan lupaukseni, jonka annoin Jaakobille, Iisakille ja Abrahamille" (3. Moos. 26:40-42; vrt. Jer. 3:12).

Jumala muistuttaa kansaansa omasta lunastustahdostaan: "Sinä et minulta unohdu, Israel. Minä pyyhin pois sinun rikkomuksesi kuin pilven, sinun syntisi kuin pilviverhon. Palaa minun luokseni, minä olen lunastanut sinut vapaaksi." (Jes. 44:21,22). Ei ihme, että hän saattoi sanoa: "Kääntykää minun puoleeni, maan kaikki ääret, antakaa pelastaa itsenne, sillä minä olen Jumala, eikä muuta jumalaa ole" (Jes. 45:22).

Pelastuksen ja koston Jumala
Vanhan testamentin kuva Jumalasta koston Jumalana on nähtävä yhteydessä siihen hävitykseen, minkä jumalattomat ovat saaneet aikaan hänen uskolliselle kansalleen. Kun profeetat kirjoittivat "Herran päivästä", he kuvasivat Jumalan tekoja, joita hän tekee kansansa hyväksi lopun aikana. Se on pelastuksen päivä hänen kansalleen, mutta se on koston päivä hänen kansansa vihollisille, jotka silloin tuhotaan. "Sanokaa niille, jotka sydämessään hätäilevät: 'Olkaa lujat, älkää pelätkö. Tässä on teidän Jumalanne! Kosto lähestyy, tilinteon hetki. Jumala itse tulee ja pelastaa teidät'" (Jes. 35:4).

Isä Jumala
Jesaja kirjoitti: "Olethan sinä, Herra, meidän Isämme" (Jes. 64:7; vrt. 63:16). Malakian kautta Jumala vakuutti: "Minä olen teidän isänne" (Mal. 1:6). Toisaalla Malakia liittää Jumalan isyyden hänen asemaansa Luojana: "Eikö meillä kaikilla ole sama Isä? Eikö yksi ja sama Jumala ole meidät luonut?" (Mal. 2:10). Jumala on meidän Isämme sekä luomisen että lunastuksen perusteella. Mikä loistava totuus!

Isä Jumala Uudessa testamentissa

Vanhan testamentin Jumala ei eroa Uuden testamentin Jumalasta. Isä Jumala ilmaistaan kaiken alkuunpanijana, kaikkien uskovien Isänä ja ainutlaatuisessa merkityksessä Jeesuksen Kristuksen Isänä.

Koko luomakunnan Isä
Paavali mainitsee erikseen Isä Jumalan ja Jeesuksen Kristuksen: "Meillä on vain yksi Jumala, Isä. Hänestä on kaikki lähtöisin, ja hänen luokseen olemme matkalla. Meillä on vain yksi Herra, Jeesus Kristus. Hänen välityksellään on kaikki luotu, niin myös meidät" (1. Kor. 8:6; vrt. Hepr. 12:9; Joh. 1:17). Apostoli todistaa: "Tämän vuoksi minä polvistun Isän eteen, hänen, jonka asemaa jokainen isän ja lapsen suhde taivaassa ja maan päällä kuvastaa" (Ef. 3:14,15).

Kaikkien uskovien Isä
Uudessa testamentissa hengellinen isä-lapsi -suhde vallitsee Jumalan ja yksityisen uskovan välillä. Jeesus esittää perustan tälle suhteelle (Matt. 5:45; 6:6-15), joka perustuu siihen, että uskova on ottanut vastaan Jeesuksen Kristuksen (Joh. 1:12,13).

Kristuksen toteuttaman lunastuksen kautta uskovat on otettu Jumalan lapsiksi. Pyhä Henki pitää yllä tätä suhdetta. Kristus tuli "lunastaakseen lain alaisina elävät vapaiksi, että me pääsisimme lapsen asemaan. Ja koska tekin olette Jumalan lapsia, hän on lähettänyt meidän kaikkien sydämiin Poikansa Hengen, joka huutaa: 'Abba! Isä!'" (Gal. 4:5,6; vrt. Room. 8:15,16).

Jeesus ilmoittaa Isän
Jeesus, Jumalan Poika, antoi syvällisimmän kuvan Isä Jumalasta, kun hän, Jumalan ilmoituksena itsestään tuli ihmislihaan (Joh. 1:1,14). Johannes lausuu: "Jumalaa ei kukaan ole koskaan nähnyt. Ainoa Poika, joka itse on Jumala ja joka aina on Isän vierellä, on opettanut meidät tuntemaan hänet" (Joh. 1:18). Jeesus sanoi tulleensa taivaasta (Joh. 6:38); "Joka on nähnyt minut, on nähnyt Isän" (Joh. 14:9). Joka tuntee Jeesuksen, tuntee Isän.

Heprealaiskirje korostaa tämän henkilökohtaisen ilmoituksen tärkeyttä: "Monet kerrat ja monin tavoin Jumala muinoin puhui isillemme profeettojen suulla, mutta näinä viimeisinä aikoina hän on puhunut meille Pojassaan, jonka hän on pannut kaiken perilliseksi ja jonka välityksellä hän myös on luonut maailmat. Poika on Jumalan sädehtivä kirkkaus, hänen olemuksensa kuva, ja hän ylläpitää kaikkea olemassa olevaa sanansa voimalla. - - hän on asettunut korkeuksissa istuimelleen Majesteetin oikealle puolelle" (Hepr. 1:1-3).

1. Jumala joka antaa
Jeesus ilmoitti Isänsä antavana Jumalana. Me näemme hänen antavan luomisessa, Betlehemissä ja Golgatalla.

Luomisessa Isä ja Poika toimivat yhdessä. Jumala antoi meille elämän siitä huolimatta, että hän tiesi sen johtavan hänen oman Poikansa kuolemaan.

Betlehemissä hän antoi itsensä antaessaan Poikansa. Mitä kipua Isä kokikaan, kun hänen Poikansa astui tälle synnin saastuttamalle planeetalle! Kuvittele Isän tunteita hänen nähdessään Poikansa vaihtavan enkeleitten rakkauden ja palvonnan syntisten vihaan, taivaan kirkkauden ja autuuden kuoleman tiehen.

Mutta juuri Golgata antaa meille syvimmän näkemyksen Isän luonteesta. Jumalana Isä kärsi Pojastaan erossa olemisen tuskaa - elämässä ja kuolemassa - voimakkaammin kuin kukaan ihminen koskaan voisi kärsiä. Ja hän kärsi Kristuksen kanssa samassa määrin. Risti paljastaa - paremmin kuin mikään muu voi sen tehdä - totuuden Isästä.

2. Rakkauden Jumala
Jeesuksen mieliaihe oli Jumalan hellyys ja suuri rakkaus. "Rakastakaa vihamiehiänne", hän sanoi, "ja rukoilkaa vainoojienne puolesta, jotta olisitte taivaallisen Isänne lapsia. Hän antaa aurinkonsa nousta niin hyville kuin pahoille ja lähettää sateen niin hurskaille kuin jumalattomille" (Matt. 5:44,45). "Teidän palkkanne on suuri, ja te olette Korkeimman lapsia, sillä hän on hyvä kiittämättömille ja pahoille. Olkaa valmiit armahtamaan, niin kuin teidän Isännekin armahtaa" (Luuk. 6:35,36).

Kumartuessaan pesemään kavaltajansa jalkoja (Joh. 13:5,10-14), Jeesus ilmaisi Isän rakastavan luonteen. Kun näemme Kristuksen ruokkivan nälkäisiä (Mark. 6:39-44; 8:1-9), parantavan kuuron (Mark. 9:17-29), vapauttavan mykän kielen (Mark. 7:32-37), avaavan sokean silmät (Mark. 8:22-26), nostavan pystyyn ramman (Luuk. 5:18-26), parantavan spitaalisia (Luuk. 5:12,13), herättävän kuolleita (Mark. 5:35-43; Joh. 11:1-45), antavan anteeksi syntejä (Joh. 8:3-11) ja ajavan ulos pahoja henkiä (Matt. 15:22-28; 17:14-21), me näemme Isän vaeltavan ihmisten keskellä, tuovan heille elämää, päästävän heidät vapauteen, antavan heille toivon ja kiinnittävän heidän katseensa tulevaan uudistettuun uuteen maahan.

Kolme Jeesuksen vertausta kuvaa Jumalan rakastavaa huolenpitoa kadotetusta ihmiskunnasta (Luuk. 15). Vertaus kadonneesta lampaasta opettaa, että pelastuksessa Jumala on aloitteentekijänä; hän etsii ensin meitä, emmekä me häntä. Niin kuin paimen rakastaa lampaitaan ja asettaa oman henkensä vaaralle alttiiksi yhdenkin kadonneen lampaan vuoksi, samoin paljon suuremmassa määrin Jumala ilmaisee etsivää rakkauttaan jokaista kadonnutta ihmistä kohtaan.

Tällä vertauksella on myös kosmista merkitystä: Kadonnut lammas kuvaa meidän kapinoivaa maailmaamme, joka on kuin pieni atomi Jumalan laajassa maailmankaikkeudessa. Jumalan kallisarvoinen lahja, jonka hän antoi Pojassaan, joka tuli johtamaan meidän planeettaamme takaisin laumaan, osoittaa, että meidän langennut maailmamme on Jumalalle yhtä kallisarvoinen kuin hänen muut luomistekonsa.

Vertaus kadonneesta rahasta korostaa sitä, miten suunnattoman arvokkaina Jumala pitää meitä syntisiä. Ja vertaus tuhlaajapojasta osoittaa Isän ääretöntä rakkautta, jolla hän lausuu tervetulleeksi kotiinpalaavan katuvan lapsensa. Jos taivaassa on ilo yhdestä syntisestä, joka tekee parannuksen (Luuk. 15:7), kuvittele, mikä ilo vallitseekaan maailmankaikkeudessa meidän Herramme tullessa toisen kerran.

Uusi testamentti tekee selväksi, että Isä Jumala on läheisesti mukana hänen Poikansa takaisintulossa. Kristuksen toisessa tulemuksessa jumalattomat huutavat vuorille ja kallioille: "Langetkaa meidän päällemme ja kätkekää meidät hänen kasvoiltansa, joka valtaistuimella istuu, ja Karitsan vihalta!" (Ilm. 6: 16). Jeesus sanoi: "Ihmisen Poika on tuleva Isänsä kirkkaudessa enkeliensä kanssa" (Matt. 16:27), ja "te saatte nähdä Ihmisen Pojan istuvan Voiman oikealla puolella ja tulevan taivaan pilvien päällä" (Matt. 26:64).

Kaivaten Isä odottaa toista adventtia, jolloin lunastetut lopullisesti tuodaan ikuiseen kotiinsa. Silloin se, "että hän [Jumala] lähetti ainoan Poikansa maailmaan, antamaan meille elämän" (1. Joh. 4:9), ei ole tapahtunut turhaan. Vain käsittämätön, epäitsekäs rakkaus selittää, miten on mahdollista, että "Jumalan Pojan kuolema sovitti meidät Jumalan kanssa, kun olimmme hänen vihollisiaan" (Room. 5:10). Miten me voisimme torjua sellaisen rakkauden ja olla tunnustamatta häntä Isäksemme?